On sieluni täynnä
vihaa ja kuumia kipinöitä.
Nyt vaviskoon taivas
sortukoon maahan
korkeat tulitikkutalot,
kun sydämeni tulivuori
ärjyen liitoksistaan repeää.
Niin paljon on maailmassa
tyhjyyttä kumisevia sanoja
tuota joutavanpäiväistä
hölynpölyä !
Selite:
Siistitty versio !
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva ja ärtsy, pidin.
Hyvää kuvailua aiheesta. Otsikko jo kertoo sisällön ja tehostaa sanojen vaikutelmaa. Runossa aistii väkevän jännitteen, ärsyyntymisen ja purkauksen, sellaisena aiheeltaan vakava (suuttumus kaikkeen tyhjänpäiväiseen jolla todellinen peitetään ja hämärretään) mutta tässä on myös jonkinlaista nautinnollisuutta, ehkä se syntyy helpotuksesta ja ilosta, että on sivallettu tyhjänpäiväisyyden naamaria. Niin runon lopetus nostaa huulille mukavan hymyn.
Vahvaa, vahvaa tekstiä, on joskus hyvä purkaa paineita
Ohhoooo!!!jopas on täyttä asiaa sun runosi
Vahva purkaus ja se tekee tästä runosta oikein elämyksen ja niin aidon! Kaikilla välillä kiehuu......
Vahvaa, suoraa tekstiä, hyvä runo
Hoh..wow! Olipas vahvaa tulkintaa ja tunnetta sanoillasi!
Olisi hyvä joskus itsekin purkaa näin pahaa oloaan, niin ehkä se helpottaa edes hieman.
Fontti tukee hyvin runon voimakasta tunnetilaa,
joka ei jää lukijalta "tuntematta".
Samalla lukija miettii myös sitä, miltä tuntuu olla äärimmilleen ärsytetty - kaivelee kokemuksien muistolaatikkoa ja sieltä löytää kyllä tunteen.
Sivut