Hiljaa laskeutuvat
hämärän usvaverhot
yön kylmenevään syliin.
Sanattomina ne huokaavat
surun suolaisia kyyneleitä
ja pimeässä hengittävä satava taivas
yksinään vain itkee.
Tänä yönä
tummat varjot hakevat
väsyneitä sieluja viimeiselle lennolle
sammuneen tähtitaivaan taa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuinka voi surullisen koskettava runo kuitenki olla niin kaunis?
Surusta kauniisti runoilet. Hyvin puet tunteen sanoiksi.
runosi kosketti syvältä...
Hyytävää tämä kylmyys sumuverhoineeen taas ihmispolon tottua :) tunnelma sen mukainen sanoissasi Z*
Surullisen kaunis runo.
Surua kauneuden sisällä
koskettavaa tunnetta väsymyksestä
mutta niin kiehtovan kauniissa muodossa
Tälle tekstille fontti tekee oikeutta. Sävy on niin vanhahtava, kuin kauhuleffasta aikoja, aikoja sitten. Taidokas työ.
Kaunista ja surullista..
<3
Tunteikasta tulkintaa on runosi sydän. todella kaunis runo!
<3
Todella kaunis runo, jota kirjoitusasu vielä lisää. Surullinen, kyllä, mutta eihän kaikki voi olla pelkkää iloa ja onnea. Surukin kuuluu elämään.
Kaikessa surullisuudessaan riipaisevan kaunis. Fontti sopii tekstiin täydellisesti, runon tarina on koskettava ja kerronta tyyliin sopivaa. Kaunis kokonaisuus!
Toistan liian usein sanaa: kaunis. Runosi ovat kauniita, ilmaiset hyvin asioita, aidolla tavalla ja tunteella.
Sivut