Ihmeitä
Ulkona ikkunan takana sade,
aamulla minä löydän ystävän uudelleen
ja ajattelen taas aivan liikaa,
suren kai vähän kun en enää osaa kirjoittaa,
kaipaan sanojen äärettömyyttä
Kahvikupissa seikkailevat Muumit,
satukirjoissa hölmöläisiä ja prinsessoja,
puoli valtakuntaa onnea ja iloa,
ja minä tajuan taas selkeästi sen,
miten paljosta vihdoin voisin kirjoittaa
Puutarhassa kukat pisaroita terälehdillään,
puhelimessa kuiskittuja rakkaudentunnustuksia
ja minä iloitsen miehestä, joka on kaikki,
kuuntelen pikkuisen sankaripojan tuhinaa,
ihmettelen elämää tuhansin aistein
Selite:
Viimein me olemme tässä, yhdessä. Viimein minulla on se kaikki, mistä unelmoin. Viimein.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi