Pikkujouluissa
minä ääneen ihmettelen
miksen enää laita asioita sanoiksi
niitä hetkiä, näitä hetkiä
kun tarjoilija tanssii seitsemässä ikkunassa
ulkona hohtavat hanget
ja ravintola on täysi kynttilänliekkejä
puhe kantaa kauas ja takaisin
ja joulu, se koskettaa
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Tiitu | Ihmeitä | 10.7.2013 | 0 | Runo |
| Tiitu | Maaliskuussa | 2.3.2013 | 0 | Runo |
| Tiitu | 12.12.12 | 13.12.2012 | 3 | Runo |
| Tiitu | Nimetön | 22.8.2012 | 0 | Runo |
| Tiitu | Liiallisia ajatuksia | 14.7.2012 | 2 | Runo |
| Tiitu | 14.7.2012 | 14.7.2012 | 4 | Runo |
| Tiitu | Lähtevien laivojen satama | 21.6.2012 | 1 | Runo |
| Tiitu | 15.6.2012 | 17.6.2012 | 2 | Runo |
| Tiitu | Musiikki soi lohtua | 26.3.2012 | 1 | Runo |
| Tiitu | Nimetön | 25.3.2012 | 0 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Mua kosketti erityisesti tuo viimeinen rivi.
Itse tuskailen vuosi toisensa jälkeen sen kanssa, että joulu ei tunnu enää miltään, mutta ymmärrän ja uskon, että sen voi sittenkin tuntea jonakin pienenä hetkenä - kuten tässä runossa. :)
Säväyttävän hieno jouluruno,
jossa löydetty hetken tunnetta, aidosti.
Pidin. Näin joulun jälkeenkin.
Tusinoittain hyvää mieltä.