Syksy kuljettaa siivillään
hämärtyvän yön tummia harsoja.
Hiljalleen se tukahduttaa sydämeni ilon
kylmyyttä hohtavan viittansa alle.
Taas alkaa pitkä odotus,
että pimeyteen hukkuva maailmani
valonsäteisiin heräisi uudelleen.
hämärtyvän yön tummia harsoja.
Hiljalleen se tukahduttaa sydämeni ilon
kylmyyttä hohtavan viittansa alle.
Taas alkaa pitkä odotus,
että pimeyteen hukkuva maailmani
valonsäteisiin heräisi uudelleen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lopun valo-odotus kohottaa runoa.
Sivut