Aamun hiljaa herätessä,
lepää talojen katolla valkoinen kuura.
Minä katselen auringon paisteessa
jäätyneitä vesipisaroita,
jotka kimaltavat puiden oksilla
kuin pienet timantit.
Siinä minä seison avaran taivaan alla
ja kuuntelen elämän ääniä,
mitkä loputtomana nauhana
virtaavat korviini.
Aika jatkaa ympärilläni ikuista kulkuaan
päivästä toiseen.
On taas mentävä arjen mukaan,
vaikka sydämeni lepoa kaipaa
ja syvään huokaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
On lahja osata tunnistaa, milloin sydän kaipaa lepoa. Tartuin runosi viimeiseen kappaleeseen. Se jotenkin iski tajuntaani. Muuten runosi tunnelma on levollinen, rauhallinen ja on kuin luminen taidemaalaus.
Kauniita säkeitä marraskuisessa aamussa.
Levollisen Hieno runo, jossa Aurinkoa... ja Toivoa.
Pidin, Paljon.
Näet kaiken kauniina. Ikävöit voimaa.
Anna sen vain tulla!
Ensimmäiset rivit laittoi hiljaisuuksiin,kuin olis kaikki pysähtynyt kunnes ihmisten kulku ja puheet rikkoi sen hetken,niin se vain on elämän polkua täytyy vaeltaa päivästä päivään,kauniisti kirjoitat siitä.
Tästä tuntee elämän ja surut ja ilot :)) Kaunista.
Voiko ihanammin aamun enää alkaa ...
Fontti korostaa herkkyyttä sanoilla,
arjen kiire on kiintopiste runon lopussa - ja kaikki sitä ennen on aamun avausta luonnon orkesterin säestyksellä - ahertajan saattomatkaa arkeensa.
Tässä runossa on tyyliä.
On lahja osata tunnistaa, milloin sydän kaipaa lepoa. Tartuin runosi viimeiseen kappaleeseen. Se jotenkin iski tajuntaani. Muuten runosi tunnelma on levollinen, rauhallinen ja on kuin luminen taidemaalaus.
Kauniita säkeitä marraskuisessa aamussa.
Levollisen Hieno runo, jossa Aurinkoa... ja Toivoa.
Pidin, Paljon.
Näet kaiken kauniina. Ikävöit voimaa.
Anna sen vain tulla!
Ensimmäiset rivit laittoi hiljaisuuksiin,kuin olis kaikki pysähtynyt kunnes ihmisten kulku ja puheet rikkoi sen hetken,niin se vain on elämän polkua täytyy vaeltaa päivästä päivään,kauniisti kirjoitat siitä.
Tästä tuntee elämän ja surut ja ilot :)) Kaunista.
Voiko ihanammin aamun enää alkaa ...
Fontti korostaa herkkyyttä sanoilla,
arjen kiire on kiintopiste runon lopussa - ja kaikki sitä ennen on aamun avausta luonnon orkesterin säestyksellä - ahertajan saattomatkaa arkeensa.
Tässä runossa on tyyliä.
Sivut