Raskaan päivän jälkeen
väsyneessä mielessäni
tyhjät ajatukset vellovat paikallaan.
Uupuneessa sielussani tunnen,
miten vuodet repivät minua käsillään
ja työntävät minut elämänvirran
kipinöivään ristituleen.
Piilopaikkaa etsiessäni
kulkevat hapuilevat askeleeni
tuttuun turvapaikkaan.
Kotini oven avatessa
talossani aika hiipii hiljaa eteenpäin.
Siellä seinäkellon hiljainen raksutus
antaa minulle pakopaikan
elämän kiireisestä kilpajuoksusta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana. Kotiintulemisen tunnelma välittyy niin, että sitä ikävöidessä itku meinaa tulla...
tämä kyllä upposi
kuinka rauhoittavan kotoinen ja turvallinen
on tuo seinäkellon ääni
kuulen sen tänne
todella elämänmakuinen kuvaus
loppujen lopuksi onnesta
kun sen osaa vain nähdä
hieno runo
pidin
Niinkuin laulussakin sanotaan,on ihmeen hyvä kotiin tulla taas.
Kotona saa tämän kiireisen ajan keskellä hetken rauhassa levähtää,ajatella elämää.
Hieno havainto tässä runossa.
Hieno, rauhallinen tunnelma...aavistuksen surumielinenkin tuo alku... Hyvä runo!
Kotona turvallista, rauhaisaa, oi niin ihanaa...minunkin sydämeni kaipaa aina kotiin, kun välillä joudun olemaan pois, ja miten rakasta kotiani arvostankaan, kun taas sinne mennä saan...kiitos tästä ihanasta, tunteisiin paljon vetoavasta runosta!
Rauhallinen mieltä lämmittävä runo.
Oman sielunsa kodissa on se paikka, jossa antaa ajatusten mennä ja tulla hiljaisuutta kuunnellen. Rauhallisen kaunis on runosi.
Hieno runosi siitä, kun avaa oman kodin oven ja voi huokaista rauhassa tuosta kilpajuoksusta ja olla vaan..
Niin koti on siellä
missä sydän saa levätä,
siellä missä sielu
saa asua vapaana
omana itsenään...
Turvallisen Lämmin tunnelma runossasi.
Tuntuu Niin Hyvältä.
Kyllä koti on se paikka missä sielu lepää :)
Ah! Runosi on tosi. Kotini on hyvä ja turvallinen paikka.
Voimakasta tunnetta ja niin kauniisti kerrottuna se onkaan sinun sanoillasi. ihana runo!!
Yltäkylläisen onnelliset ne/me joilla on koti.
Koti pitäisi voida kokea turvapaikkana. Monesti niin ei ole. Runossasi on turvallinen ja levollinen tunnelma ja siinä koti on tosiaankin se turvapaikka....
Itseasiassa,
mikä tunteiden marssi soikaan tässä runossa.
Tässä on otsikon antama "sinetti" siihen, mihin jokainen lukija tahtonee istahtaa, henkiä sitä jotain "omaa".
Mutta, vaikka tämän luin moneen kertaan - silti runo on yhtä liikuttava, sydämenovea koputteleva - kertomus niistä empaattisista tuntemuksista, jotka selviytymisen jälkeen päivästä - kulkevan syliin, tulevat iholle.
Upeaa - liikuttavaa, ja ihan aikuisten oikeasti .... elämää, runo tulvillaan :)
Sivut