Nämä yön hiljaiset hetket
ovat täynnä surun
ja kaipauksen sanoja.
Kanna siivilläsi
meitä murheisiin hukkuneita
ja täytä surullinen sydän
ilon pienillä pisaroilla.
Elämä ottaa omansa
ja elämä antaa niitä takaisin
ihania punaisia onnenmurikoita.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yön hiljaiset hetket, ovat onnistuneesti runoteoksessa kuvaillut.
Tämä runo antanee jo tehtynä itse itselleen ne kommentit, jotka jäävät lukijan sanomattomiksi.
Runo on niin taiten tehty että, vaikeaa on siihen kommentissa mitään lisää tulkita.
Pidin ^^
Ihana tuo loppu ja nuo ihanat punaiset onnenmurikat <3
tässä on paljon sanottu elämästä
todellista mitä se on
kauniisti rukouksen omaisesti
kirjoitettu kolmeen jakeeseen
koskettaa tätä lukijaa
Hyvin suruisa on runosi, ikävää ja kaipausta täynnä, silti kuin uuden syntymän iloa ja ihmettä oisivat nuo onnenmurikat :))
Herkkä,kaunis,on kuin rukous...
Niin surullinen, mutta lopussa kuitenkin onneksi toivoa. Näin se elämä vaan menee. Kaikessa hienoudessaan. Oivallisen hyvä runo!!! =:)
Kaunis rukous..kiitos:-)))
Koskettava surussaan ja silti niin kaunis runo elämästä.
Kaunista ja herkkää, hieno runo, pidän : )
Kivoja sanoja tässä runossa.
Sellaista elämä on täällä että välillä naurattaa ja välillä huuli väpättää:)
Niin se elämä ottaa ja välillä tosiaan antaa takaisinkin, eihän sitä muuten jaksaisi. Suruja hetkiin mahtuu paljon, ja toisinaan niitä ilon aikojakin roppakaupalla. Nousua ja laskua on elämä. Kun ylös on päästy, niin liidellään keveästi, mutta toisinaan tulee tehtyä niitä mahalaskujakin. Tämän kauniin runosi sanoilla on vahva todellisuuspohja...kyllä meitä joskus siivilläkin kannetaan ja se tuntuu ihanalta!
Ihana runo ja Erityisen Ihania nuo elämän lahjoittamat ihanan punaiset onnenmurikat. :)
Kanna siivilläsi
meitä murheisiin hukkuneita
ja täytä surullinen sydän
ilon pienillä pisaroilla. upeaa tulkintaa Kari!
antaa toki vaan kun vanhenee niin tuntuu että vähenee vaan, mahdottoman kaunis runo
Ihastuttavan henkevä, osin kuin rukous. Totta, että elämä antaa ja ottaa, mutta se myös kantaa lapsensa vahvoilla siivillään. Runon valo hajoaa ihanasti spektriksi.
Yön hiljaiset hetket, ovat onnistuneesti runoteoksessa kuvaillut.
Tämä runo antanee jo tehtynä itse itselleen ne kommentit, jotka jäävät lukijan sanomattomiksi.
Runo on niin taiten tehty että, vaikeaa on siihen kommentissa mitään lisää tulkita.
Pidin ^^
Ihana tuo loppu ja nuo ihanat punaiset onnenmurikat <3
tässä on paljon sanottu elämästä
todellista mitä se on
kauniisti rukouksen omaisesti
kirjoitettu kolmeen jakeeseen
koskettaa tätä lukijaa
Hyvin suruisa on runosi, ikävää ja kaipausta täynnä, silti kuin uuden syntymän iloa ja ihmettä oisivat nuo onnenmurikat :))
Herkkä,kaunis,on kuin rukous...
Niin surullinen, mutta lopussa kuitenkin onneksi toivoa. Näin se elämä vaan menee. Kaikessa hienoudessaan. Oivallisen hyvä runo!!! =:)
Kaunis rukous..kiitos:-)))
Koskettava surussaan ja silti niin kaunis runo elämästä.
Kaunista ja herkkää, hieno runo, pidän : )
Kivoja sanoja tässä runossa.
Sellaista elämä on täällä että välillä naurattaa ja välillä huuli väpättää:)
Niin se elämä ottaa ja välillä tosiaan antaa takaisinkin, eihän sitä muuten jaksaisi. Suruja hetkiin mahtuu paljon, ja toisinaan niitä ilon aikojakin roppakaupalla. Nousua ja laskua on elämä. Kun ylös on päästy, niin liidellään keveästi, mutta toisinaan tulee tehtyä niitä mahalaskujakin. Tämän kauniin runosi sanoilla on vahva todellisuuspohja...kyllä meitä joskus siivilläkin kannetaan ja se tuntuu ihanalta!
Ihana runo ja Erityisen Ihania nuo elämän lahjoittamat ihanan punaiset onnenmurikat. :)
Kanna siivilläsi
meitä murheisiin hukkuneita
ja täytä surullinen sydän
ilon pienillä pisaroilla. upeaa tulkintaa Kari!
antaa toki vaan kun vanhenee niin tuntuu että vähenee vaan, mahdottoman kaunis runo
Ihastuttavan henkevä, osin kuin rukous. Totta, että elämä antaa ja ottaa, mutta se myös kantaa lapsensa vahvoilla siivillään. Runon valo hajoaa ihanasti spektriksi.
Sivut