Uusia tuulia odotin.
	En sentään myrskyä sisälläni.

	     Tahtomattasi sen nostit, lämpimät tuulet,
               myrsky se oli, joka puhalsi lävitseni,
                   siirsi minut uuteen maisemaan,
                     ihmeelliseen maisemaan,
                       uuteen taloon, uuteen kotiin.
 

	  Puhun nyt kielellä,
              jonka opin kuin itsestään.
                
 Äkkiä koko se sanasto oli minulle tuttu,
    kuin aina olisin sitä kieltä puhunut,
         jo lapsena oppinut sen.

Kun sinä puhuit uudella kielellä,
       jollaista en ollut ennen kuullut,
         ymmärsin sitä täydellisesti,
              ja sillä kielellä tänään puhumme,
                  yhteisellä kielellä.

Kun tulet luokseni suojaan kylmyydeltä,
               suojaan pohjoisen viimalta,
                     tulet syliini,
                        olet sylissäni hiljaa,
                           ja kuuntelemme tuulen huminaa
                              mäntyjen latvoissa.