Olemme eläneet vaikeita aikoja.
Yöllä kuun otsalla hyytynyttä verta,
nyt kasvot kalman kalpeat.
Valo valuu kuusten latvoista
lumisten oksien läpi ja runkoja alas
levittäytyy liukuen hangille.
Lunta, valoa, pakkasta aamulla
on tienoon täysi vaikka muille jakaa.
Talitintti, tikli ja punatulkku
saman aikaisesti sovussa lintulaudalla.
Auringonkukan siemeniä
putoilee hangelle.
Hiljaa leijuva pakkaslumi
peittelee ne hitaasti.
Vaikka näkisin yhtaikaa
kuun, auringon ja valkoisen hevosen,
mitä enempää voisin toivoa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
arvoituksellinenkin
Runossasi oli vahvat ja mystiset tunnelmat!
Sivut