Tuuli voimistuu,
ja sade vihmoo,
pisarat valuvat ikkunalasissa.
Ei sillä ole loppua.
Minä kuulen
lapsen itkua
unen takaa
yltyvän tuulen yli.
Tahtoisin sanoa sinulle
jotain rauhoittavaa vielä.
Painaudun sinuun.
Sylissäni sinä vielä vapiset
ja sanot: " Lapsi. Se on meidän
lapsemme, joka lähti kauas,
ja eksyksissä yhä meitä etsii.
Se lapsi on minun sydämessäni."
Tuulee. Oksat hakkaavat ikkunaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mutta kaunista, ja tunnelmassa hyvin elävänä
lapsen läsnäolo.
Liekö tuo tuulen mukanaolo vaikuttamassa asiaan.
Hieno runo, kiitos <3
Sivut