"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä. Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."
Perimmäinen oivallus ja totuus kaikesta on, ettei mikään tapahdu jostain ulkoisesta pakosta, vaan vain siitä syystä, että olemassaolon loisto ja kauneus on itseisarvo. Tähän voi eläytyä aistillisen kokemuksen taiteellisesti innoittamana. Kauneus ja viehkeys henkii itseriittoisuutta, joka viestii elinvoimasta, väkevyydestä selviytyä. Miksei selviytyminen voisi olla loisteliasta.
Ei kai kannata edes olla olemassa, jos siinä ei itsessään piilisi ainakin mahdollisuus loistaa.
Elämä on taidetta, jos sen arvon voi vain havaita.
Hieno oivallus kauneuden merkityksestä. Asiat tapahtuvat itsensä takia, ainakin näennäisen itseriittoisesti ja se on minusta kaunista, viehättävää ja ihailtavaa.
Kommentit
mutta kun tuntuu että kuitenkin tuoksuillaan
tai näyttävyydellään kilpailevat pölyttäjien huomiosta
Ei kai kannata edes olla olemassa, jos siinä ei itsessään piilisi ainakin mahdollisuus loistaa.
Elämä on taidetta, jos sen arvon voi vain havaita.
Hieno oivallus kauneuden merkityksestä. Asiat tapahtuvat itsensä takia, ainakin näennäisen itseriittoisesti ja se on minusta kaunista, viehättävää ja ihailtavaa.
Sivut