Tuuli voimistuu,
ja sade vihmoo ikkunaa.
Se jatkuu, jatkuu.
Ei sillä ole loppua.
Minä kuulen
lapsen itkua
unen takaa
yltyvän tuulen yli.
Tahtoisin sanoa sinulle
jotain vielä,
mikä sinua lohduttaisi.
Painaudut minua vasten.
Sylissäni sinä vapiset
yhä, mutta rauhoitut.
Kuuntele, tyyntyy,
pimeydessä tipahtelevien pisaroiden
rauhoittuva tempo,
ja heräämme, kun lapsi seisoo
vuoteemme vieressä,
ja odottaa, että avaisimme
jo silmämme kirkkaaseen,
uuteen aamuun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jostain kauempaa
Sivut