Mullasta työntyy leskenlehti
muistutukseksi:
sinä jäit sinne talveen,
jossa olit lyhyt kevät,
poikkeuksellisen lämmin jakso,
ja varoitus,
näitä tulee ja menee,
kuin pilvet tuulen voiman
ja suunnan mukaan.
Minä jäin roikkumaan siihen
muistoon, oi Margareta,
ja tiesin - aina tiesin,
että valehtelit
kaikissa hotelleissa
henkilötietosi.
Olin tyhjentänyt taskuni,
vähäisen omaisuuteni
varovasti kämmenestäni laskin
siihen tyhjään nurkkaukseen,
jonka vielä silloin olit
meidän tulevaisuudellemme
varannut.
Olit jakkupukuinen hurmio,
pidit näkymätöntä ruoskaa kädessäsi
ja minä nautin
sivallusten syvältä
kirvelevistä naarmuista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sisältää suuria tunteita.
Sivut