Kun on istunut riittävän kauan
murheen kanssa kahden,
murheen kanssa kahden,
alkaa jo suunnitella murhaa,
miten saisi hengiltä
tuon sisälle eksyneen
kolmannen pyörän,
syksyn viimeisen kärpäsen.
Niin viattomat tuoli, pöytä ja ikkuna
saavat vain osumia
viime viikon ilmaisjakelulehdestä,
viime viikon ilmaisjakelulehdestä,
mutta kärpänen on aina
toisessa paikassa kuin äsken.
toisessa paikassa kuin äsken.
Ikään kuin jokin prisma, tai peili,
aiheuttaisi optisen harhan
kuin silmänkääntäjän tempussa.
Alan jo tuntea myötätuntoa tuota
yksinäisyyttään surisevaa
paskakärpästä kohtaan.
Ehkä sen murhe on yhtä korkea kuin
minunkin yksinäisyyteni ja murheeni
Missä sen kaverit ovat?
Miksi ne ovat sen hylänneet?
Missä sen kaverit ovat?
Miksi ne ovat sen hylänneet?
Sehän on ihan hyvännäköinen,
ei edes erivärinen kuin muut lajitoverinsa.
Miksi sitä syrjitään?
Mokomat rasistit!
Jos se hyväksyisi minut
kaverikseen,
vaikka olenkin vähän erilainen,
voisimme asua avoliitossa
tulevan talven.
Mutta naimisiin
en halua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
yksinäisen talvikärpäseni kanssa!
-- meillä saa rauhassa pörähdellä
viimeisenä merkkinä kesästä
Sivut