![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Sain korvapuustin.
Kuumotusta poskellani on kestänyt
yli viisikymmentä vuotta.
Et sinä minua halunnut,
olin vain korvike
katkeralle menetyksellesi.
Sinä,
joka olit kaikkien unelmien täyttymys,
koko kaupungin halutuin ja kaunein
tyttö, älykäs ja itsevarma,
mutta juuri sinä iltana
olit tullut petetyksi.
Poikaystäväsi oli sinä iltana
pettänyt ja hylännyt sinut.
Eihän sinulle olisi voinut koskaan niin käydä!
Miten se saattoi olla mahdollista?
Kaikki pojathan olisivat ottaneet sinut
milloin vain.
Olit märkä uni,
jumalaisen kaunis nainen.
Minä lähdin sinun mukaasi
saattaakseni sinut kotiisi,
ettei sinun olisi tarvinnut kulkea yksin
katulyhtyjen valaisemia katuja,
katkerana ja ehkä vihaisenakin.
En tuntenut itseäni sinun pelastajaksi,
ei minulla ollut mitään taka-ajatuksia.
Olisin toiminut samoin aina
samankaltaisessa tilanteessa.
Tiesit, että kaikkien katseet
seurasivat aina sinua
missä kuljitkin.
Että sinä olisit kulkenut
koskaan yksin yössä,
se olisi ollut sinulle lähes noloa.
Et ollut siihen tottunut.
Sinulla oli aina seuraa, tiesin sen.
Olit silminnähden vihainen ja harmistunut.
Vilkaisin sinua varovasti
ja näin valuneet silmämeikkien värjäämät kyyneleet poskillasi.
Olisin tahtonut varovasi tarttua
itkusta värähteleviin olkapäihisi
ja puristaa sinut rintaani vasten.
En kuitenkaan sitä tehnyt, sillä pelkäsin
että torjut sen.
Yllätyksekseni sinä sen teit
- nostit kätesi olkapäälleni
ja vedit minua lähellesi.
Mutta miten minä siihen silloin reagoin
en voi vieläkään sitä ymmärtää!
Nostin sitä sen enempää selittämättä
kätesi hellästi pois olkapäältäni.
Olin täysin hämmentynyt tilanteesta.
Oli selvää, että tilaisuuteni oli silloin mennyt.
Ei kukaan toinen poika olisi toiminut niin.
Se oli sinullekin yllätys,
että tulit uudelleen torjutuksi
saman yön kuluessa.
Silloin tuli läjähtävä isku kämmenelläsi poskelleni.
Otin sen kuitenkin tyynesti vastaan,
vaikka se kirveli.
Olisit voinut lyödä myös toiselle poskelle,
mutta uutta iskua ei tullut.
Katsoin, kun avasit kotiovesi
ja suljit sen ylpeästi pystypäin
taaksesi katsomatta.
Sekavin ajatuksin minä seisoin hetken paikoillani
ja katselin kun yhteen kotisi ikkunoista
syttyivät valot
ja mutta pian ne myös sammuivat.
Näin kyllä, että raotit vähän verhoa
ja vilkaisit ulos ja siirsit sitten verhon kiinni.
Myöhemmin näit minut kahvilassa,
ja tulit pöytääni pyytämään anteeksi tekoasi.
Sanoin vain, mitäs tuosta.
En minä sitä pahalla muistele.
Mietin kyllä silloin,
oliko se ilta minulle voitto
vai tappio.
Nyt kun aikaa siitä
on kulunut niin kauan,
uskon,
että se oli minulle silloin
VOITTO.
Kuumotusta poskellani on kestänyt
yli viisikymmentä vuotta.
Et sinä minua halunnut,
olin vain korvike
katkeralle menetyksellesi.
Sinä,
joka olit kaikkien unelmien täyttymys,
koko kaupungin halutuin ja kaunein
tyttö, älykäs ja itsevarma,
mutta juuri sinä iltana
olit tullut petetyksi.
Poikaystäväsi oli sinä iltana
pettänyt ja hylännyt sinut.
Eihän sinulle olisi voinut koskaan niin käydä!
Miten se saattoi olla mahdollista?
Kaikki pojathan olisivat ottaneet sinut
milloin vain.
Olit märkä uni,
jumalaisen kaunis nainen.
Minä lähdin sinun mukaasi
saattaakseni sinut kotiisi,
ettei sinun olisi tarvinnut kulkea yksin
katulyhtyjen valaisemia katuja,
katkerana ja ehkä vihaisenakin.
En tuntenut itseäni sinun pelastajaksi,
ei minulla ollut mitään taka-ajatuksia.
Olisin toiminut samoin aina
samankaltaisessa tilanteessa.
Tiesit, että kaikkien katseet
seurasivat aina sinua
missä kuljitkin.
Että sinä olisit kulkenut
koskaan yksin yössä,
se olisi ollut sinulle lähes noloa.
Et ollut siihen tottunut.
Sinulla oli aina seuraa, tiesin sen.
Olit silminnähden vihainen ja harmistunut.
Vilkaisin sinua varovasti
ja näin valuneet silmämeikkien värjäämät kyyneleet poskillasi.
Olisin tahtonut varovasi tarttua
itkusta värähteleviin olkapäihisi
ja puristaa sinut rintaani vasten.
En kuitenkaan sitä tehnyt, sillä pelkäsin
että torjut sen.
Yllätyksekseni sinä sen teit
- nostit kätesi olkapäälleni
ja vedit minua lähellesi.
Mutta miten minä siihen silloin reagoin
en voi vieläkään sitä ymmärtää!
Nostin sitä sen enempää selittämättä
kätesi hellästi pois olkapäältäni.
Olin täysin hämmentynyt tilanteesta.
Oli selvää, että tilaisuuteni oli silloin mennyt.
Ei kukaan toinen poika olisi toiminut niin.
Se oli sinullekin yllätys,
että tulit uudelleen torjutuksi
saman yön kuluessa.
Silloin tuli läjähtävä isku kämmenelläsi poskelleni.
Otin sen kuitenkin tyynesti vastaan,
vaikka se kirveli.
Olisit voinut lyödä myös toiselle poskelle,
mutta uutta iskua ei tullut.
Katsoin, kun avasit kotiovesi
ja suljit sen ylpeästi pystypäin
taaksesi katsomatta.
Sekavin ajatuksin minä seisoin hetken paikoillani
ja katselin kun yhteen kotisi ikkunoista
syttyivät valot
ja mutta pian ne myös sammuivat.
Näin kyllä, että raotit vähän verhoa
ja vilkaisit ulos ja siirsit sitten verhon kiinni.
Myöhemmin näit minut kahvilassa,
ja tulit pöytääni pyytämään anteeksi tekoasi.
Sanoin vain, mitäs tuosta.
En minä sitä pahalla muistele.
Mietin kyllä silloin,
oliko se ilta minulle voitto
vai tappio.
Nyt kun aikaa siitä
on kulunut niin kauan,
uskon,
että se oli minulle silloin
VOITTO.
Selite:
Ehkä osin totta ja osin tarua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
luomaan tarinan jonka pystyy kuvina näkemään
ja jos minulta runoilija kysyy voitto vaiko tappio
niin voittohan tuo lienee ollut!
Sivut