Pihapiirissä oli kaksi kaksikerroksista puutaloa, sekä kaksi matalampaa rakennusta, joissa olivat perheitten puuliiterit ja ulkohuussit. Pihan yhdellä laidalla oli saunarakennus ja pyykkitupa.
Talot olivat Huopaisen autoverstaan työntekijöiden työsuhdeasuntoja. Molemmissa taloissa oli neljä huoneistoa ja olohuone, kamari ja keittiö jokaisessa asunnossa. Heikinpohjantie 45 – 47 olivat niiden talojen osoitteet. ”Kolhoosiksi” me talon omat asukkaat kutsuimme niitä taloja ja pihapiiriä. En tiedä, mistä tuo nimi on sille pihapiirille keksitty, mutta aika kuvaava se nimitys sille oli. Lapsia oli perheissä paljon. Ei kaukaa tarvinnut leikkikavereita hakea, mutta myös lähiseudun talojen lapset olivat aina tervetulleita pihaan leikkimään ja urheilemaan. Oli vilskettä ja vilinää siellä, varsinkin koulujen kesälomien aikaan aamusta iltaan. Alue oli laitakaupunkia, omakotiasutusta pääosin.
Sen ”kolhoosi”- nimen voi jotenkin ymmärtää pihapiirillemme. Eikä se ollut mikään haukkumanimi, koska me asukkaat itse sitä käytimme. En silloin lapsuudessani ajatellut, mistä alueet ja kadut ovat saaneet nimensä, mutta nyt ovat ruvennut niiden nimien alkuperät enemmän kiinnostamaan. ”Kolhoosin” lähialueelta Heikinpohjan lisäksi löytyy mm. Palomäki ja Neitsytkatu.
Siis kuka Heikki on antanut nimensä kadulle ja kaupunginosalle, ja minkä ihmeen pohjan se Heikki oli omistanut. Vielä enemmän minua kiehtoo tuo Neitsytkatu. Onko sillä seudulla asunut joku ikuinen neitsyt, siis vanhapiika, vai mistä nimi on kadulle keksitty? Entä mistä tulee nimi Palomäki?Onko mäellä ollut joskus valtava tulipalo, tai sitten mäki on ollut hyvä havaintopaikka, josta näki yli kaupungin mahdollisesti syttyneitä tulipaloja havainnoiden.
Sinne minäkin kerran vikkelästi kipitin Kotilahden uimarannalta paljain jaloin, kun näytti, että Palomäellä olisi iso tulipalo, kun sieltä nousi valtava musta savu. Sinne juoksivat kaikki muutkin pojat rannalta, varsinkin he, jotka asuivat Palomäellä. Pelkäsivät, että heidän kotinsa oli tulessa! Kun pääsimme mäen päälle, huomasimme, että savu tuleekin kauempaa. Haislahden rannassa oli konepaja, joka oli liekeissä. Mäeltä asti näkyi, kuinka lahdessa rantavedestä täytettyjä vesiämpäreitä siirrettiin ketjussa lieskojen sammutukseen.
Kuutisenkymmentä vuotta siitä jo on, kun muutin pois Savonlinnasta. Olen siis poismuuttaja, siis POMU. Olen kyllä käynyt sen jälkeen niillä seuduilla, jossa ”kolhoosi” aikoinaan oli ollut. Se seutu on täysin muuttunut, ettei sitä oikein enää samaksi tunne. Joitakin vanhoja tuntomerkkejä sieltä vielä löytyy, mutta kaikki, ikävä kyllä, aikojen myötä muuttuu. Ei entiselleen mikään jää. Siihen vain on tyydyttävä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut