näen unta
puiden oksat painuvat
lumen painosta
maahan saakka
kuolema tulee talvella,
se on näkymätön,
hyvin läsnä,
aina tarpeen tullen
kutsusta saatavissa
unessa
lumihiutaleet sulavat hiuksilla,
vesinoro valuu otsalle,
pisara huulille sulavettä
Sinä sanot
(tässä hetkessä minä)
makeaa vettä maistellen:
Ota kuollut karahka käteesi,
niin nyt voimme lähteä,
kulkea yhdessä oikotietä
pimeän metsän kautta,
hämärästä hämärään,
ei kuoleman puolella aikaa,
ei elämän,
vain vakaasti kulkien
askel askeleelta
kohti
tuntematonta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
taivas tietää mitä!
runon luoma tunnelma viipyy mielessä.
Vaikuttavaa runokuvailua sinulla veliseni.
Sivut