Ilta jo hämärtyy.
Juhlat ovat lopuillaan.
Kesävieraat lähtevät
yksi kerrallaan,
pareittain,
perheittäin
pimeälle tielle.
Yksin jään katsomaan
heidän jälkeensä.
Kaikki on katoavaa.
Yökkösten lamppua kiertävä
kaipuu valoon vielä.
Mutta sitten saapuu
yksi vieras myöhemmin,
mutta kuitenkin ajallaan
aamun usvan alta
niin runsain tuliaisin,
etten ole uskoa silmiäni.
Ei paljon puhuta,
vain vähän silmät kostuen
muistellaan menneitä.
Mutta hänen asuaan,
noita värejä:
vaahteran hehkuvaa punaista,
koivun keltaista kultaa,
kaikki taivaansinisessä kankaassa.
En voi olla ihastelematta sitä pukua,
vaikka tiedän, että tämä vieras
ei myös viivy pitkään.
Ennen lumien tuloa
hän lähtee.
Juhlat ovat lopuillaan.
Kesävieraat lähtevät
yksi kerrallaan,
pareittain,
perheittäin
pimeälle tielle.
Yksin jään katsomaan
heidän jälkeensä.
Kaikki on katoavaa.
Yökkösten lamppua kiertävä
kaipuu valoon vielä.
Mutta sitten saapuu
yksi vieras myöhemmin,
mutta kuitenkin ajallaan
aamun usvan alta
niin runsain tuliaisin,
etten ole uskoa silmiäni.
Ei paljon puhuta,
vain vähän silmät kostuen
muistellaan menneitä.
Mutta hänen asuaan,
noita värejä:
vaahteran hehkuvaa punaista,
koivun keltaista kultaa,
kaikki taivaansinisessä kankaassa.
En voi olla ihastelematta sitä pukua,
vaikka tiedän, että tämä vieras
ei myös viivy pitkään.
Ennen lumien tuloa
hän lähtee.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvästijättö kesälle
syksyn viimeisille väreille
lehdille kotomaiseman puiden
- hieno
Syystunnelma kohillaan runossasi.
Sivut