On vielä aikaa.
Missä sinä viivyt?
Toimettomana minä olen päästänyt
ilmat pihalle tästä talvesta.
Päivästä päivään jähmeää aikaa
kaavin kokoon hämärässä tuvassa
ja kasaan pirtin pöydälle,
sekä aikani kuluksi olen pyytänyt
kylmältä suojaan pyrkiviä
harmaita eläimiä,
kuura kintereillä kokenut
satimet päivittäin
ja hallavin turkiksin seinät vuorannut.
Talvipäivän seisauksesta
oikaisen penkille pitkäkseni,
ja pyörittelen peukaloita.
Pakkanen ei minua nujerra.
Minä en anna tilaa
uusille kukinnoille.
Vaan taimina ne jo ovat
sydämeni eteisessä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo.
Sivut