Hakkuuaukiolla helteisenä päivänä minä tutkin mikromaailmaa: jalkojeni juuressa eläviä hyönteiskansoja, niiden kehittynyttä kulttuuria.
Varjo lankeaa ylleni, leviää aukion reunasta reunaan. Ympärillämme puut alkavat huojua kuin äkkiä olisi noussut myrsky. Valtava ilmalaiva lipuu hitaasti metsän takaa ja ankkuroituu aukion yläpuolelle. Se leijuu niin alhaalla, että voisin hyvinkin nähdä kaikenlaisia pieniäkin yksityiskohtia. Yksityiskohtia ei kuitenkaan ole. Se yhtenäinen ja saumaton.
Vaikka on aurinko korkeimmillaan, alumiininharmaan vatsan alla pyöreistä ikkunoista loistavat kirkkaat valot kuin iltajuhlissa. Mutta minkäänlaista elonmerkkiä ei näy.
Ovatko miehistö ja matkustajat hylänneet aluksen, vai ovatko he kaikki kuolleet johonkin tappavaan tautiin ja joku viimeiseksi eloon jäänyt ohjannut laivan tälle aukiolle?
Ankkuria muistuttava paino on laskettu aluksesta, ja se on tukevasti juuttunut louhikkoon, jossa kasvaa vadelmapehkojen seassa nokkosia. Joku lintu pyrähtää lentoon perhosen toukka nokassaan. Eikö se ole huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa? Senhän pitäisi olla peloissaan ja päästellä teräviä varoitusääniä!
Tarkkaan katsoen alus vaappuu hieman vaijerin varassa edestakaisin kuin ilmapallo heikossa tuulessa. Toivon, että se nostaisi jo ankkurinsa ja jatkaisi matkaansa taivaanrannan taakse!
Onko se ankkuroitunut tähän syrjäisen aukion ylle maailman loppuun asti?
Minua kysymys seuraa läpi metsän kotiin saakka ja jää kuumaan yöhön uneni ylle selittämättömäksi tapahtumaksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut