Kuva © Hannu Nyyssonen, Neito
Olet yrittänyt puhua minua väreiksi aavikolla,
kastella vehkani kun olen poissa.
Olet luvannut minut metsälle ja vuorille,
sanonut, että vadelmat juopuvat rinnoillani.
Kirjottaessasi aikuisten satuja yritit suudella,
kerroit että kasvoni ovat lumotut ja hiuksilla elää tuli,
joka ei tule sinua koskaan sammuttamaan.
Olet yrittänyt kuiskata, että neidon paulaksi olen
ikuinen ja jää asuu silmissäni vasten maailman painoa.
Olet sanoittanut salaa lauluni ja hyräillyt vihreää kohinaa,
unelmien laukkaa, joka rientää villihevosten kavioissa.
Kirjoittaessasi aikuisten satuja, muotoni piirtyvät
vasten elämän seiniä ja huuleni kiinnittyvät toisiinsa.
Avaa ne varoen ennen kuin siveltimesi herää ja minä liukenen aavikon pyörteisiin.
Avaa minut hitaasti, niin että valoni jää ja värini löytävät sielusi.
Ja satusi lopussa, muista kaikki vannomasi ja mistä minut uniisi löysit.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut