Neito

Runoilija Grobbelaar

mies
Julkaistu:
54
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 6.11.2024 8:51

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino



Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 

Kuva © Hannu Nyyssonen, Neito

Olet yrittänyt puhua minua väreiksi aavikolla,
kastella vehkani kun olen poissa.
Olet luvannut minut metsälle ja vuorille,
sanonut, että vadelmat juopuvat rinnoillani.

Kirjottaessasi aikuisten satuja yritit suudella,
kerroit että kasvoni ovat lumotut ja hiuksilla elää tuli,
joka ei tule sinua koskaan sammuttamaan.

Olet yrittänyt kuiskata, että neidon paulaksi olen
ikuinen ja jää asuu silmissäni vasten maailman painoa.
Olet sanoittanut salaa lauluni ja hyräillyt vihreää kohinaa,
unelmien laukkaa, joka rientää villihevosten kavioissa.

Kirjoittaessasi aikuisten satuja, muotoni piirtyvät
vasten elämän seiniä ja huuleni kiinnittyvät toisiinsa.

Avaa ne varoen ennen kuin siveltimesi herää ja minä liukenen aavikon pyörteisiin.
Avaa minut hitaasti, niin että valoni jää ja värini löytävät sielusi.

Ja satusi lopussa, muista kaikki vannomasi ja mistä minut uniisi löysit
.

 

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässä runossa on todellakin paljon elettyä elämää.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot