nuolaisivat apua huutavien kirjojen sadut
niiden rapean paperin,
kirjaimiin kuivatun elämän,
kielellä enteisiin paulatun huuman
- tuosta noin vain!
Tiesivät heti enemmän kuin kukaan muu,
kuin mestarit
kasvot upotettuna viilipyttyyn,
hitaina keskellä suojatietä
pakarat valmiina yliajettaviksi
kirotuissa villasukissa
pullapitkon raakile takahampaissa.
Siinä kaiken tiedossaan hiutuvia kuin keijun sylki
sahaamassa päätä poikki leppäkertulta.
Niin, tiesivät korkeammalta kuin jumalat,
silti ne keskellä suojatietä
hameen helmat ylhäällä odottamassa tukkirekan vetokoukkua.
Että saisi kerrankin elämältä enemmän kuin tiedän jo!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut