haaveiden keko

Ritariturnee on pojasta mitä hurjin
ja miun rahatilanne mitä kurjin.
On myyjillä kojuissa kirvestä ja miekkaa.
Tilanne ei naurata rahatonta kynäniekkaa.
Yhtälö on kenties ihan mahdoton
ja poikakin jo melkein toivoton.
Isältä lupaus pojalle miekan teosta
luo uskoa täyttymyksistä haaveidenkeosta.

Aika ei ole ainakaan este.
Olisiko sitä päässä oleva neste?
Nyt on mahdollisuus yhdessä kokea
eikä vaan mantraa laatuajasta hokea.
Kelvollinen miekka kakkosnelosen pätkästä,
nyt otetaan kunnolla mittaa tästä jätkästä.

Lyijykynä, hiekkapaperia, saha ja puukko
Pojalta poskelle saatesanoin rohkaisusuukko:
”Isi kyllä sie siihen pystyt!”
Ajatus päässäni: ”menköön vaikka rystyt,
mutta miekan takuulla pojalle vuolen
muuten ihmemiehenä pojan mielessä kuolen.”

Sanoihin on kynälläni luontainen kaipuu,
mutta miekan luonnokseen pakosta taipuu.
Sahalla katkotaan porukassa puiden syitä.
Ovat vuolijalle joskus melkoisia kyitä.
Sahaus, vuolu ovat otettu koppi.
Nyt on vuorossa uusi oppi.

Tutkitaan tarkkaan puiden syiden kulku.
Onko sahauksemme vapaan juoksun sulku?
Nyt on aika siulle veistämistä näyttää.
Sitä voidaan vuolemisen apuna käyttää.
Kaiken voi tietenkin puukolla vuolla,
mutta eihän jäätelöäkään pelkästään nuolla.

Veistossa tarvitaan vasaraa puukon avuksi.
Isompia sälöjä voi veistellä aluksi,
mutta kärsivällisyys ei ole pahitteeksi
sillä puu ei mitään anna anteeksi.
Poika jo isää innoissaan suitsuttaa:
”Isi, sehän alkaa miekkaa muistuttaa!”

Pikku hiljaa alkaa miekka puusta piirtyä
ja on aika vuolemiseen siirtyä.
Nyt pitää muistaa vauhtia hidastaa
ja seurata kuinka puu puukolle vastaa.
Kun terää oikeista suunnista ohjastaa,
silloin puu terästä suorastaan rakastaa.

”Noin, kokeilehan kuinka se käteesi istuu.”
Pienet sormet kahvan ympärille puristuu
ja hymy suusta silmiin asti leviää.
Suusta kajahtaa: ”Kaikki miulle taistelussa häviää!”
”Poikani, täytyy sille vielä hiekkapaperia näyttää.
On sitten mukavampi ja turvallisempi käyttää.”