Takana niin paljon
eikä silti lainkaan
edes se
ääretön määrä muistoja
ei riko
yksinäistä tuskaani
(ja kaipausta)
Eivät tarpeeksi
ne hetket
lähellä ja kaukana
kera kyyneleiden
hymyjen ja naurun
kumppanuuden
suudelmien läheisyyden
olimme yksi
ja silti
olin enemmän
kuin koskaan
(voin enää olla)
Antaisin pois kaiken
kun takaisin
sen yön, jolloin
minua pelotti,
sinä muistat kyllä
ensimmäisyydet
keskimmäisyydet
(sanat hymyt kosketukset tunteet)
mutta kaikkein viimeisimpiä
ei tulisi
ja ne hetket
(olit kaunis)
katselin sinua
kaikkea tuttua
tutumpaa kuin itseni
turvallista
täydellistä
rakasta
omaani
tiesin,
sinä rakastat
kaikkeudessa eniten,
silti uskoin rakastavani
enemmän
ja nyt
liian myöhään
uskon niin jälleen
jopa ne riidat
epätoivo sekä lamauttava pelko
menettämisestä
voisin loppuelämäni
pelätä
(ja kuitenkin antaa kaikkeni
ja lisää)
jos se ei vain
enää
olisi totta
Menetetty
puolet minusta
se sisälläni oleva
(jäljellä vain
tyhjä kuori)
se elämä
koko minun elämäni
meidän tunteemme
kotini sinun sylissäsi
tulevaisuutemme
ennen syntymäänsä kuollut
perheeni
Olit minua varten tehty
ja minä sinua
varten vain sinua
olen edelleen
ja aina
aina
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipeää ja kaunista, niin kaunista. Suru välittyy tästä niin aidosti, että tekisi mieli vain halata ja rutistaa.
Hyvin koskettava kauniisti ilmaistu,pidän.
aivan ihana! niin aitoa.
lukaisinpa aikani kuluksi enempikin runojasi. kerta kerran jälkeen päädyin huomaamaan,että olet aivan loistava!
Sivut