Tiedon saavuttamana ja edelleen ajamana
vierin pitkin kiveyksiä ja juurakoita.
Odotan viimeistä sitaattia
ajatuksin vyöryvänä ratkaisuna.
Kuljen läpi kaariholvien ja ruusupensaiden.
Astun alas maanalaisiin käytäviin, laitoksiin,
joissa kohtaan uudestaan sen, minkä unohdin.
Myrskyn hengestä syntyneenä,
siinneenä tummien pilvien sähköisestä siemenestä
kuoriudun yhä uudestaan.
Riisun yltäni kuollutta savuavaa kudosta, tuhkaa.
Ytimen todellisuus, täysi heijastus
vihdoin kuvasta sanaan.
Olen vapaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit