Väre

Viimeiseen asti vältellen sitä, minkä edessä polvistua,
kierien alas mättäitä
jalat kosteina katumuksesta,
joka ei nouse ylös valitukseen.

Erehdyksen takia takertuneena kurimukseen,
hiukset valloillaan sädekehän lailla
posket punaisina
sen vanhan tulen äärellä.

Kertoen tarinaa tuon puolesta,
joka ei kutsumatta tule luokse,
varistaa yltään lume,
ja istahtaa sohvalle, joka imee.

Pohjallinen kumottaa kannen alla
vartalon liekit nuollen ja
kuluttaen.

Asuinpaikan alle valuen,
pudoten tähtien turvaverkkoon
jälleen jälkeen ylityksen
ja alituksen,

jää voimaan itse lepäämään.