hiljaisuuden kylmä puristus
pysähtyy lähelleni, tutkien
miks silmissäni levottomuus
pelko, pakeneeko rakkaus, elämä
tunteineen, käperryn unen toiveeseen,
sinua rakastan, vaan sua en saada voi,
olet toisen et minun,
kyynelien valuessa nukahdan, taas kerran
pimeä verho vie sinut kauemmas,
yölläkö vain tunnen, rakastan
Selite:
Tälle runolle ei ole vastaavuutta elämässäni, tuntui vaan helpommalta kirjoittaa tuskasta kuin ilosta. Haaveilla tuskasta..outoa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykkään kovasesti...
tunteikas silti, vaikka ei tosielämästä..
Minusta on tuntunut kamalta kun rakastan, mutta toinen ei rakasta.. vielä kamalampaa taitaa kyllä olla, kun Hän on jonkun toisen rakastettavana... Rakkauden tuskaa... runosi sai miettimään.. semmone on aina ihanaa, kun joku runollaan saa uusia ajatuksia aikaan.
Paljon tunnetta.. Kyynel poskella unen tullessa.. Surullisen kaunista
Sivut