Tein unesta runon, liian pitkän
Unen samettia rakastin
Viiltävän iskun sain tikarista
Liian kauan rakastin, ajatta tunteilin
Syvälle vajosin tunteen helmiäiseen
En raukka tajunnut ajoissa, mik on
kohtalo herkän sydämen
Vei aika tunteen, viilsi haavan, satutti
Heitti ulos kone, kylmästi hukutti
Iäksi vei runoni rakkaudesta
uniikin teoksen ryösti
Lohdunko saan teiltä, runoistanne?
Luenpa niitä tovin
Ehkä unesta löydän uuden helmen
Selite:
Kone... vai ihminen itse... tai olen tullut koneeksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja me löydämme näitä uusia helmiä, sinun runojasi. Oikeita timantteja. Kiitos niistä.
Sivut