Tappoiko hän kevään

Tässä tapauksessa on aivan oikein toivoa yhdelle pahaa.

Selitteen kysymykseen vastaisin että ei se ehkä oo väärin, jos kyseessä on joku jota rakastaa, vaikka oma lapsi tai puoliso tai vanhempi. Kun sellaiselle pahalle ihmiselle, jota rakastaa, toivoo kuolemaa, niin silloin sitä ei tee pahanilkisesti, ei pilkaten eikä toisen ihmisarvoa vähätellen vaan surullisena ja itkumielellä sen vuoksi, että joutuu toivomaan niin. Mutta jos toisen kuolemaa toivoo pahanilkisesti, häntä halveksien, hänelle kärsimystä ja tuskaa toivoen, sillon se on mun mielestä väärin. Ajattelen että toisissa pahuus on helppo nähdä mutta itsessä se helposti kätkeytyy oikeudenmukaisuden ym. sumuverhojen taakse. Kuitenkin kyse on samasta pahuudesta minun sydämessä ja Putinin sydämessä ja kenen tahansa sydämessä, siinä on vaan erilaisia ilmenemismuotoja ja kohteita. Onnellinen se joka on saanut kokea rakkauden voittoa sisimmässä olevasta pahuudesta ja oppinut suremaan ja rukoilemaan niiden puolesta, joiden ehkä (sen jätän Korkeampiin käsiin) olisi parempi kuolla että maailmasta tulisi parempi. Hyvää tahtovan ihmisen sydämessä on kevät, jota kukaan ei voi tappaa, koska kevään tappaa vain oma katkeruus, kyynisyys ja erilaisiin naamioihin pukeutuva pahuus. Puhutteleva runo vaikka koenkin sisällön vastenmielisenä, ilmaisee niitä vahvoja tunteita, joita tällaisina aikoina syntyy ja joiden ilmaisuun on mun mielestä oltava oikeus. Runon lopetus on hieno, runollinen, tehokas kielikuva.