Etsin turvallista
paikkaa,
tarinaa tarinan
sisällä
arvoja, joista
rakkaus kumpuaa
syttyessään sisältä,
sytyttäessään
sentimentaalisen
kehyksen
selkeyden, joka
leikkaa ja
sivuaa elämää
mikä minua
estää,
pidättelee
rajat,
vastuu
hahmottomuudessaan
vapautta seurata
tarinaa,
miten se
imee valoa
luovuttaen
seksuaalisuuttaan
ruumiittomille
kasvoille
ryömien läpi
aitojen,
lukien lyhimmät
rukoukset
upotakseen huuman
tuomiin henkilökohtaisiin
tunteisiin
miten sen nimeen
on kirjoitettu,
miten sen
nimeen on
vannottu
mielikuva
persoonallisuudesta,
jonka luullaan
istuvan
hiuksissa,
huulissa
mielleyhtymien
piirtäessä
kuvaa
härnäävää
mysteeriä,
jota on kosketettava
pussattava suulle,
jotta se heräisi
henkiin
sivuvivahteet
muuttavat
eletyn kitkeryyden
makeudeksi
kärpäspaperi,
joka sitoo
intohimoisen
siveän
mehiläisen muotoon
parittelee ja
miettii seuraava
siirtoa
kuinka maailma
määrittää suhteen,
käyttökelpoisuuden
määritelmän
millainen on
se kokoelma
sallittuja
tulkintoja
miten osaisi olla
uskollinen,
itselleen ja
kaikenlaisen
katoavuuteen
jumala varjelkoon
kulkuamme
ympäröivissä
tekijöissä
nähdä kaikki
alut aina
kiinnostavana
hetkenä,
joka määrää
kiinnostavuuden
ulottuvuuden
huikaisevia
horisontteja,
joita sanat
kannattelevat
me niin
helposti
mietimme
loppuja
kuinka mikäkin
istuu minkäkin
tietoisuuteen
ja lopettaa
vastustelemasta
kuinka monta
kertaa olen
kävellyt hiekkaa
ja nähnyt laineen
huuhtovan
minä
ihminen
yksilöllisen
olemassaolon
kokonaisuudessa
ilman jälkeä
ilman menneisyyttä
aloittaa alusta,
kuolettamalla hiljaisuutensa
voidakseen
kohdata maailman
eikä siihen tarvita
mitään mullistavaa
kiltteys yhdistää,
tekee
tarvitsevalle lautan
kiinnittyä
antaa nuhjuisen
viattomuuden
suoristaa kiharat
luoda lapselliselle
hymynhäivän
mahdollisuus
kiertelen,
kaartelen
minua pelottaa
miksi meissä
jokaisessa asuu
pelastaja
kunnioituksen ja
rakkauden valta,
jonka aika
muuttaa
hyväksikäyttäjäksi
kulutuksen
puristaessa
jokaisen
liikenevän
tunteen pisaran
kuinka ne
arvottomuuden
tunteet nousevat
rikkaruohoina
hyvin muokattuun
sieluun
tekosyy,
kaiken
pahan alku
ja juuri
uskontunnustus
mielemme
syövereissä
yön valve
vuoteessa,
miettien merkityksiä
miettien
myöntyvyyden
nimen
vaikutuksia
halusinko maisemaa
enemmän kuin
muutosta
odottavan yöhön
olen seurustellut
koko
ikäni
subjektiivisuuksien
meressä
ihastellut symboleja
ja nyt on
aika jättää
huokaileva meri
raukeat aurinkoiset
kalliot,
kaikki
kauniit valkeat
perhoset
ymmärtää
mitä kuolema
rakkaudessa
merkitsisi
mitä hetki
ennen auringonnousua
on elää
vaarallisesti
uskoa kahteen
erilliseen elämään,
naisellisuuden voiman
kaikkinielevyyteen
hetkeen ennen
tikun raapaisua
hetkeen ennen
kuin yö saapuu
ja vihkii
kauniit vieraat kasvonsa
elämä tavallaan
toisen käsissä
nukahtaen
muutamaan tuntiin
pimeyttä
kunnes on palattava
takaisin
todellisuuteen
nostettava suojaus
takaisin
elämän
edellyttämälle
tasolle
siihen mikä
ei ole kuviteltua,
se mikä
nostaa ennalta
määritellyn värin
kasvoista
ruumiin
määrittämättömyyteen
siinä se on
se pimeys,
johon on niin
helppo
eksyä ja
unohtaa
antaako periksi
vai taisteleeko
vastaan
antaa halulle
kaipuu,
valtansa osatekijöille
se on aina
pirun vaikeaa,
jos tuntee
pitävän ihmisestä
riippuvuus toisesta
on kuolettava
omistuksenhalun
antaen oman
äänensä,
herkän kosketuksensa
kertomukseen
tunnustamalla
rakkautensa
kaipuun
loputtoman
etsintänsä
tavoitellessaan
merkityksiä
jakamattomuuteen
ja heti se
ulkopuolisuus
jakautuu,
läikkyy yli
sitoutuu ja
sanoo
minä rakastan sinua
tahtoen tarrautua nilkoista
uutta maailmaa
uutta sarastusta
miten saisi
sen
tarunomaisen
siipipölyn
laskeutumaan
välinpitämättömyyden
toisessa
muuttumaan
vapaudeksi
rakastaa
kertoessaan
itsestään,
sietämättömästä
tietoisuudestaan
kuinka se
sisin huutaa
avautuu ja
luovuttaa kaiken
haparoivan
sisimmän kyvyn
yrittää
korvata jokin
menetetty
en edes tiennyt
omistavani
kosketusta
omaan itseeni,
siihen menneeseen,
joka silloin
maksoi
kaiken vaivan
ja enemmänkin
mitä kriteereitä
elämään
tarvitaankaan
mikä määrittää
hyvää elämää
mikä saa
meidät kasvamaa
autojen ja
nukkejen
maailmasta
mahdottomaan ja
vaaralliseen
ja kun tehnyt
kaikkensa
ollakseen tyytyväinen
niin elämä
ei suutelekaan
takaisin,
nuole hurmion pistettä
pitele sylissään ja
keskustele
henkevyyden jaloja
torjuessaan
helvetin
saattaa torjua
valmiuden antaa anteeksi
sietämätöntä
mutta niin
paljon kuin
rakastinkaan
olisin voinut
kuolla kaiken
kauniin puolesta
laskea estoni
jalkojen juureen,
teknisesti olla
taitavin ja
kaikki voimaisin
ja vaikka suurin
mitättömyys
karistaen illuusiot
jokaiseen manipulointiin,
loukkaukseen ja
hyvään hetkeen
tuntuu kuin
ymmärtäisin
ihmismuistia vanhempaa
ääntä,
lumoutuen
seuraten oikeutusta,
oikeuksia
vapauteen
siihen hiljaisuuteen,
jota ilman ei voi
rakastaa
sitä aikaa,
joka on enemmän
kuin vaate,
ihoakin pehmeämpi
osa sisintä ja
jos sen osaisi
voisi jakaa
hintaa ei
kysytä,
mutta kaikella
on hintansa
sillä me emme
ole uhreja,
vaan voittaneet
henkiinjäämistaistelun
helvetin käyneet
ymmärtävät
mitä tavallinen
paratiisi tarkoittaa
ilot, kivut, toiveet
tai
jopa l
uodut toisilleen
kaikki mitä vielä
on jäljellä
jotta voisi
sanoa
värähtelevällä kielellä
minä rakastan sinua
niin kuin
toinen nähdään
avoimena
kokonaisena
tiedostaen mitä
läsnäolon ihme
tarkoittaa
kun tietää
mistä on kotoisin
ja miten maailmamme
kerrostuu
meidän on
muututtava
kun maailma
vieraantuu
luovuttava,
jotta osaisimme
omaksua
irtautua
itsestämme
ja palautua
toisillemme
muuttuneissa muodoissa
määrätä rajattu
tila,
aika ja
paikka
riskit, jotka
on otettava
kun kaivaa maata
jalkojensa alta
kaikkea tapahtunutta
ja kaikkea mitä
on vielä edessäpäin
mitä siinä naisen
nimessä
rakastankaan
siinä kehossa
olakseni onnellinen
suhteen
merkitä sitä
miten se eletään
tunkeutua
läpitunkemattomuuteen
tietoisuuden
antautua arkiseen
hikeen
tyhjyyden valtakuntaan,
jossa kirjoitetaan
kivistä kirjaa
ilman sitä
tarinamme
kuihtuu ikävään
sillä mitään loppua
ei ole,
vain alut ovat tärkeitä
jotta voisit
elää elämääsi,
vaatettaa sydämesi
rakkaudella
uudelleen ja uudelleen
paikkaa,
tarinaa tarinan
sisällä
arvoja, joista
rakkaus kumpuaa
syttyessään sisältä,
sytyttäessään
sentimentaalisen
kehyksen
selkeyden, joka
leikkaa ja
sivuaa elämää
mikä minua
estää,
pidättelee
rajat,
vastuu
hahmottomuudessaan
vapautta seurata
tarinaa,
miten se
imee valoa
luovuttaen
seksuaalisuuttaan
ruumiittomille
kasvoille
ryömien läpi
aitojen,
lukien lyhimmät
rukoukset
upotakseen huuman
tuomiin henkilökohtaisiin
tunteisiin
miten sen nimeen
on kirjoitettu,
miten sen
nimeen on
vannottu
mielikuva
persoonallisuudesta,
jonka luullaan
istuvan
hiuksissa,
huulissa
mielleyhtymien
piirtäessä
kuvaa
härnäävää
mysteeriä,
jota on kosketettava
pussattava suulle,
jotta se heräisi
henkiin
sivuvivahteet
muuttavat
eletyn kitkeryyden
makeudeksi
kärpäspaperi,
joka sitoo
intohimoisen
siveän
mehiläisen muotoon
parittelee ja
miettii seuraava
siirtoa
kuinka maailma
määrittää suhteen,
käyttökelpoisuuden
määritelmän
millainen on
se kokoelma
sallittuja
tulkintoja
miten osaisi olla
uskollinen,
itselleen ja
kaikenlaisen
katoavuuteen
jumala varjelkoon
kulkuamme
ympäröivissä
tekijöissä
nähdä kaikki
alut aina
kiinnostavana
hetkenä,
joka määrää
kiinnostavuuden
ulottuvuuden
huikaisevia
horisontteja,
joita sanat
kannattelevat
me niin
helposti
mietimme
loppuja
kuinka mikäkin
istuu minkäkin
tietoisuuteen
ja lopettaa
vastustelemasta
kuinka monta
kertaa olen
kävellyt hiekkaa
ja nähnyt laineen
huuhtovan
minä
ihminen
yksilöllisen
olemassaolon
kokonaisuudessa
ilman jälkeä
ilman menneisyyttä
aloittaa alusta,
kuolettamalla hiljaisuutensa
voidakseen
kohdata maailman
eikä siihen tarvita
mitään mullistavaa
kiltteys yhdistää,
tekee
tarvitsevalle lautan
kiinnittyä
antaa nuhjuisen
viattomuuden
suoristaa kiharat
luoda lapselliselle
hymynhäivän
mahdollisuus
kiertelen,
kaartelen
minua pelottaa
miksi meissä
jokaisessa asuu
pelastaja
kunnioituksen ja
rakkauden valta,
jonka aika
muuttaa
hyväksikäyttäjäksi
kulutuksen
puristaessa
jokaisen
liikenevän
tunteen pisaran
kuinka ne
arvottomuuden
tunteet nousevat
rikkaruohoina
hyvin muokattuun
sieluun
tekosyy,
kaiken
pahan alku
ja juuri
uskontunnustus
mielemme
syövereissä
yön valve
vuoteessa,
miettien merkityksiä
miettien
myöntyvyyden
nimen
vaikutuksia
halusinko maisemaa
enemmän kuin
muutosta
odottavan yöhön
olen seurustellut
koko
ikäni
subjektiivisuuksien
meressä
ihastellut symboleja
ja nyt on
aika jättää
huokaileva meri
raukeat aurinkoiset
kalliot,
kaikki
kauniit valkeat
perhoset
ymmärtää
mitä kuolema
rakkaudessa
merkitsisi
mitä hetki
ennen auringonnousua
on elää
vaarallisesti
uskoa kahteen
erilliseen elämään,
naisellisuuden voiman
kaikkinielevyyteen
hetkeen ennen
tikun raapaisua
hetkeen ennen
kuin yö saapuu
ja vihkii
kauniit vieraat kasvonsa
elämä tavallaan
toisen käsissä
nukahtaen
muutamaan tuntiin
pimeyttä
kunnes on palattava
takaisin
todellisuuteen
nostettava suojaus
takaisin
elämän
edellyttämälle
tasolle
siihen mikä
ei ole kuviteltua,
se mikä
nostaa ennalta
määritellyn värin
kasvoista
ruumiin
määrittämättömyyteen
siinä se on
se pimeys,
johon on niin
helppo
eksyä ja
unohtaa
antaako periksi
vai taisteleeko
vastaan
antaa halulle
kaipuu,
valtansa osatekijöille
se on aina
pirun vaikeaa,
jos tuntee
pitävän ihmisestä
riippuvuus toisesta
on kuolettava
omistuksenhalun
antaen oman
äänensä,
herkän kosketuksensa
kertomukseen
tunnustamalla
rakkautensa
kaipuun
loputtoman
etsintänsä
tavoitellessaan
merkityksiä
jakamattomuuteen
ja heti se
ulkopuolisuus
jakautuu,
läikkyy yli
sitoutuu ja
sanoo
minä rakastan sinua
tahtoen tarrautua nilkoista
uutta maailmaa
uutta sarastusta
miten saisi
sen
tarunomaisen
siipipölyn
laskeutumaan
välinpitämättömyyden
toisessa
muuttumaan
vapaudeksi
rakastaa
kertoessaan
itsestään,
sietämättömästä
tietoisuudestaan
kuinka se
sisin huutaa
avautuu ja
luovuttaa kaiken
haparoivan
sisimmän kyvyn
yrittää
korvata jokin
menetetty
en edes tiennyt
omistavani
kosketusta
omaan itseeni,
siihen menneeseen,
joka silloin
maksoi
kaiken vaivan
ja enemmänkin
mitä kriteereitä
elämään
tarvitaankaan
mikä määrittää
hyvää elämää
mikä saa
meidät kasvamaa
autojen ja
nukkejen
maailmasta
mahdottomaan ja
vaaralliseen
ja kun tehnyt
kaikkensa
ollakseen tyytyväinen
niin elämä
ei suutelekaan
takaisin,
nuole hurmion pistettä
pitele sylissään ja
keskustele
henkevyyden jaloja
torjuessaan
helvetin
saattaa torjua
valmiuden antaa anteeksi
sietämätöntä
mutta niin
paljon kuin
rakastinkaan
olisin voinut
kuolla kaiken
kauniin puolesta
laskea estoni
jalkojen juureen,
teknisesti olla
taitavin ja
kaikki voimaisin
ja vaikka suurin
mitättömyys
karistaen illuusiot
jokaiseen manipulointiin,
loukkaukseen ja
hyvään hetkeen
tuntuu kuin
ymmärtäisin
ihmismuistia vanhempaa
ääntä,
lumoutuen
seuraten oikeutusta,
oikeuksia
vapauteen
siihen hiljaisuuteen,
jota ilman ei voi
rakastaa
sitä aikaa,
joka on enemmän
kuin vaate,
ihoakin pehmeämpi
osa sisintä ja
jos sen osaisi
voisi jakaa
hintaa ei
kysytä,
mutta kaikella
on hintansa
sillä me emme
ole uhreja,
vaan voittaneet
henkiinjäämistaistelun
helvetin käyneet
ymmärtävät
mitä tavallinen
paratiisi tarkoittaa
ilot, kivut, toiveet
tai
jopa l
uodut toisilleen
kaikki mitä vielä
on jäljellä
jotta voisi
sanoa
värähtelevällä kielellä
minä rakastan sinua
niin kuin
toinen nähdään
avoimena
kokonaisena
tiedostaen mitä
läsnäolon ihme
tarkoittaa
kun tietää
mistä on kotoisin
ja miten maailmamme
kerrostuu
meidän on
muututtava
kun maailma
vieraantuu
luovuttava,
jotta osaisimme
omaksua
irtautua
itsestämme
ja palautua
toisillemme
muuttuneissa muodoissa
määrätä rajattu
tila,
aika ja
paikka
riskit, jotka
on otettava
kun kaivaa maata
jalkojensa alta
kaikkea tapahtunutta
ja kaikkea mitä
on vielä edessäpäin
mitä siinä naisen
nimessä
rakastankaan
siinä kehossa
olakseni onnellinen
suhteen
merkitä sitä
miten se eletään
tunkeutua
läpitunkemattomuuteen
tietoisuuden
antautua arkiseen
hikeen
tyhjyyden valtakuntaan,
jossa kirjoitetaan
kivistä kirjaa
ilman sitä
tarinamme
kuihtuu ikävään
sillä mitään loppua
ei ole,
vain alut ovat tärkeitä
jotta voisit
elää elämääsi,
vaatettaa sydämesi
rakkaudella
uudelleen ja uudelleen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=7k07j7LcLqw
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut