Kirjoittaminen
haluaa taas
asumuseroa,
euforia on
kadonnut
tuntuu,
että kädet
venyvät
pudoten jo
maahan asti
ollessaan
lähtökuopissa
tahto on
taivaallista,
mutta
ei sitä
mikään pidättele
silloin
tahtoessaan
uuteen elämään
-
lumoukset ovat
ihmeellisiä
miten ne hiipivät
hiljaa ja
tiedostamattaan
myös hajoavat
kadoten maailman
tuuliin
ja jonkun
kertomuksiin
ne menevät
ilot ja surut
itkuineen
niin täynnä
hekumaa ja intoa
ja hetkeen
tuntuu,
että kuolee
sielu vaan
lopettaa
puhumasta
ei se suuttunut
ole, mutta
sitä
vitut** tämä
rakkaudesta
lurittaminen
se haluaa
jotain vaan
jossain toisessa muodossa
-
sieluni
on pukeutunut
pyhäpukuun,
siinä on jotain
nuorta ja kaunista
”hulluko se on
jätkä lähtee
jöräämään ja
vinguttelemaan”
elämä virtasi
lämpimään kehoon
sakeana kuin
huuru virta
joesta
kuullessaan
oman sydämensä
pomppailevat äänen
tällaistako on
se toisenlainen
rauha,
luonnon hengittää
ja minun tanssia
sen mukana
-
hetkistä
elämä
koostuu
hiuksissakin
oli eilisen
uimarannan
kuultavaa hiekkaa
silmistä sen
jo näkee,
kipinän miten se
versoo ja
lähtee
helposti itämään
uusi päivä
nostaa uudet
ajatukset,
joiden tehtävä
on lisääntyä
ja sammua
nousta
taisteluun epätoivoa
vastaan
eteenpäin
niin kuin
toinen ihminen
katsoo ihmistä
myötätuntoaan
kiitollisuudella
saadessaan mahdollisuuden
olla hetki
ja pitää
elämän kalliita
asioita lähellään
-
kaukana huhuili
huuhkaja
vai
olisiko
kyyhkynen sittenkin
niitä
äännähdyksiä
ei voinut
rikkoa puheella
hiljaisuus oli
laskeutunut ja
ihana tunne
kuunnella
maailman ajatuksia
ja mitä jatkossa tapahtuu
sen näkee
kohtaamalla vieraat polut
ja menemällä ovista,
jotka ojentava kätensä
ja pyytävät
antautumaan edessään
härnäävät huomisen esiin
ja rakastavat niistä
syntyviä sanoja
syntyviä ääniä,
jotka haluavat
kirjoittaa nimensä
teksteihini,
jotta jaksaisit
tanssia kanssani
haaveemme haalistuneen
ettemme kauas kuitenkaan loittonisi
olisimme tänään
vain kuun toinen puoli huomista
ennen seuraavaa kuuta nousevaa
miten hyvältä se tuntuukaan
olla hetken joku toinen
sellainen rakkauden syvyys, joka elää omasta runostaan
ja toivoo syksyn tullen taas asuvansa euforiansa kanssa samassa osoitteessa
haluaa taas
asumuseroa,
euforia on
kadonnut
tuntuu,
että kädet
venyvät
pudoten jo
maahan asti
ollessaan
lähtökuopissa
tahto on
taivaallista,
mutta
ei sitä
mikään pidättele
silloin
tahtoessaan
uuteen elämään
-
lumoukset ovat
ihmeellisiä
miten ne hiipivät
hiljaa ja
tiedostamattaan
myös hajoavat
kadoten maailman
tuuliin
ja jonkun
kertomuksiin
ne menevät
ilot ja surut
itkuineen
niin täynnä
hekumaa ja intoa
ja hetkeen
tuntuu,
että kuolee
sielu vaan
lopettaa
puhumasta
ei se suuttunut
ole, mutta
sitä
vitut** tämä
rakkaudesta
lurittaminen
se haluaa
jotain vaan
jossain toisessa muodossa
-
sieluni
on pukeutunut
pyhäpukuun,
siinä on jotain
nuorta ja kaunista
”hulluko se on
jätkä lähtee
jöräämään ja
vinguttelemaan”
elämä virtasi
lämpimään kehoon
sakeana kuin
huuru virta
joesta
kuullessaan
oman sydämensä
pomppailevat äänen
tällaistako on
se toisenlainen
rauha,
luonnon hengittää
ja minun tanssia
sen mukana
-
hetkistä
elämä
koostuu
hiuksissakin
oli eilisen
uimarannan
kuultavaa hiekkaa
silmistä sen
jo näkee,
kipinän miten se
versoo ja
lähtee
helposti itämään
uusi päivä
nostaa uudet
ajatukset,
joiden tehtävä
on lisääntyä
ja sammua
nousta
taisteluun epätoivoa
vastaan
eteenpäin
niin kuin
toinen ihminen
katsoo ihmistä
myötätuntoaan
kiitollisuudella
saadessaan mahdollisuuden
olla hetki
ja pitää
elämän kalliita
asioita lähellään
-
kaukana huhuili
huuhkaja
vai
olisiko
kyyhkynen sittenkin
niitä
äännähdyksiä
ei voinut
rikkoa puheella
hiljaisuus oli
laskeutunut ja
ihana tunne
kuunnella
maailman ajatuksia
ja mitä jatkossa tapahtuu
sen näkee
kohtaamalla vieraat polut
ja menemällä ovista,
jotka ojentava kätensä
ja pyytävät
antautumaan edessään
härnäävät huomisen esiin
ja rakastavat niistä
syntyviä sanoja
syntyviä ääniä,
jotka haluavat
kirjoittaa nimensä
teksteihini,
jotta jaksaisit
tanssia kanssani
haaveemme haalistuneen
ettemme kauas kuitenkaan loittonisi
olisimme tänään
vain kuun toinen puoli huomista
ennen seuraavaa kuuta nousevaa
miten hyvältä se tuntuukaan
olla hetken joku toinen
sellainen rakkauden syvyys, joka elää omasta runostaan
ja toivoo syksyn tullen taas asuvansa euforiansa kanssa samassa osoitteessa
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=CfrHwfujce4
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ajatuksia syvältä herättäviä, hienoja
stanislaw lem
ja hänen kirjansa solaris
mutta joo
ihanaa on kuunnella maailman ajatuksia
kyllä olet melkoinen runoilija
Sivut