HAIKARA

Hans, koittaa kai vain arvailla, niin siis se haikara... että kuka tai mikä kunkin takana on. Mun kissa koittaa joskus vienostoi naukaisten saada asiansa esitettyä jos on itellä mielenkiinto muualla suunnin, muuten se ruukajaa esittää pantomiimia. Tuijotuskin tovin toimii, räppäyksiin asti. Silmin siis nähden, sen kissan. Suu koitellenkin kopua kaihtaa. Ollessa niin hyvää pataa kuin kättäkin tarjolla päivää aloittamaan moiselle sitten aina, tolkussaan omassa tassuttelussa jos joskus vähän hassussakin maailmassa, joka kenties kissansilmin on hieman toisella kantilla katseltavissa, perspektiinissä ainakin... tai viinissä kuitenkin kaikitenkin... jossain metän perukoilla voi ne menninkäiset keikutella, vai maahisiako ne on, taaperoa jos sattuis jonkun töppönen tupaan tupsahtamaan, niin  lullassa sitten ja ihmetellä että: miks' se noin tekkee... kääntäjän mukaan, vaan miksipä ei, sanosisin siihen, vaan mitäs mie oon mitään lisäilemään mihinkään... mäkimeiramia...  huis hais, hauska haikara tarina. Kuinkahan ois käyny Nilsiltä paikanhaku... tai siis Martilta tietystee :) yhteistyöllä kenties...