Sahasrara

 
 
Ja hiljalleen olen huomannut itsessäni heräilleen 
Sen toisen naisen, jolla on kultainen kruunuchakra. 
Päivänvalon lapsen, joka kulkee valkoisissaan. 
Hänessä/minussa kasvaa mustarastaan laulu. 
Terävät kulmat ovat herkimmillä aarteilla - 
lumpeilla ikuisuuden valokehä - Oi Sahasrara, 
joko saavutimme täyden? 
 
Joko luovuttaa voin valolleni vallan? 
 
Kuten kaikki tarinat, 
taru kulkee hiljalleen ihmiseltä toiselle. 
Vuosista toisiin valuen, vuoripuron lailla, 
Kuin kirkasmielisten lasten nauru 
se pysyy samana, muuttaa muotoaan. 
Satuja he kertoilevat valkoisesta naisesta -
kirjasta, jolla on kaksi puolta.
Loitsusta, joka kauan sitten luotiin
ja yhteydestä, jonka turvaa
Sahasrara.
 
"Yön varjot ne muuttavat sävyä kruunun -
tällöin nukkuu sisarus päivän.
Valkokultaa hiuksissaan, tuo tuhatlehtinen, 
joka kauniiksi varjolle valonsa suo."