Varjotanssiessa

Varjotanssiessa aika ja maailma hämärtyvät.
Sali on tyhjä, valot ovat kuolleet: olemme haamuja.
Edellisvuosisatojen aaveet kokoontuvat aikaan,
jolloin vain haavekuvat kaipasivat toisiaan.
Lasisilta seiniltä et liikettä näe,
mutta musiikin voi tuntea.

Vierelläni varjomaailma. Pimeyden ja valon leikkiä kuvina.
Albumissani menneisyyden valokuvat/
aina pitelen kiinni siitä, mikä antaa.

Kirjoitan päiväkirjaa, kuin laulan runoja.
Lasissani suudelma yössä. Absinttia.
Varjotanssiessa muuttuu kuvaelma,
säilyy kuvakulma.

Yö on samettia.

Ja itse tansiaisissa puen ylleni juhlapuvun,
silmille suruhunnun jonka nyöritän tiukasti
kuin korsetin ympärille uumani.
Traagista, vaan eleganttia.

Otathan kädestä kiinni ja vedät mukaan tanssiin. 
Naamioidut rakastajat vaipuvat transsiin.

Pimeys soittaa aina kauneimmat sävelet
ja kaikki aika ulkopuolella jättäytyy,
varjoihin tuleva jää.