Minun nimeni on Jukka
olen maalaispoika vain,
punainen on mulla tukka
nauran takaa pisamain.
Tulin kaupunkiin ja löysin
tytön nätin, herttaisen,
niin kuin maalla poiminut
mä oisin kauniin kukkasen.
Olet kaunis kukka
nimeäsi vielä tiedä en,
minun nimeni on Jukka
äiti mulle antoi sen.
Olet kaunis kukka vertaan
sua kukkiin niittyjen,
sinun nimesi on Orvokki
mä kyllä arvaan sen.
Minun nimeni on Jukka
olen maalta kotoisin,
enkä tiedä poika rukka
mitä sulle sanoisin.
Kertoa mun tekee mieli
tahdon sua nyt rakastaa,
mutta liiku ei mun kieli
en vain suuta auki saa.
Minun nimeni on Jukka
tahdon maalla asustaa,
en vain ole poika rukka
saanut naista rakastaa.
Saunan edustalle maalle
muistoissani hakeudun,
siellä tunnuin voimakkaalle
nyt vain pelkään, -punastun.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikeankaunis kerrontaruno maalaispojan matkasta kaupunkiin. Se on kuin suoraan elämästäni.
Runosi kuvastaa varmasti monen maalaispojan ja munkin miehen tuntoja. Sanat takertuvat kielelle, eikä niitä saa sanotuksi silloin kun niiden aika olisi. Pidin paljon runostasi!
Myös kiitos kommentistasi!
Huikeaa riimittelyä, mietiskelyä ironian ja ilon rajamailla.
tästä voisi tehdä
herttaisen rakkauslaulun
aidon kaunis runo ja
mukavasti rullaa
Tämä runo on kuin Alatalon Mikon laulu mä maalaispoika oon. Ihan runo, joka kertoo aidosta ihmisestä, joka ei juokse turhuuksien perässä.
Tosi hyvin rimmaava runomuotoinen kertomus siitä, miten rakkauskin voi pelottaa, olla vaikeaa....Tämä oli tosi suloinen tarina.
Sivut