Asemalaiturilla

Vaikka sateet seuraavatkin askeleitani,

ei se tarkoita mitään lopullista.

On vain aika lähteä,

jättää taakseen taas yhdet jäähyväiset,

löytääkseen ne uudelleen,

joskus

kun sydämen tutka ei ole varuillaan.

Juna voi kiitää

tai syödä aikaa hitaasti kuin käärme,

maisemat vaihtuvat vain ikkunan tuolla puolen.

Ankkurini jäi laiturille

ja köysi on pitkä.

Tule joskus vastaan, jollekin asemalle,

vaikka jonakin torstaina joka on toivoa täynnä.

Ei itketä kumpikaan,

annetaan nenäliinojen vain vilkuttaa

vapauden tuulessa.

Silloinkin kun olemme yhä vankeina,

menolippujonossa.