Tuuli yltyy,
siinä laulaa jo tuhat huminaa.
Rannalla hyväilen kiviä
jotka meri on ottanut omakseen ensin.
Ajan kiillettä menneinä aaltoina,
sateiden piiskoina,
sileänä viileytenä käsieni kätköissä.
Antaudun.
Paleltaa kämmenistä sisäänpäin,
kaikki muistot eivät ole kultaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin
Sivut