Kasvonsa varjojen huuhtomat,
silmänsä nimeäni huusivat
tuntemattomana luokseen kutsuivat,
niin sulaan sydämeen viestinsä pisaroi
toivon rakkauden syntymästä loi
sanoitta huomista rakensin
ja huokasin
Maantien pientareella, alla pajupuun
käden mua kohti ojennetun näin
kysymykseen vastasin, syliinsä jäin
niin sulaan sydämeen viestinsä pisaroi
toivon rakkauden syntymästä loi
sanoitta huomista rakensin
ja huokasin
Laiturilla luovuin huomisista
aamuista, päivistä, satiiniöistä ei tulevista
Särkynein haavein pudonnein unelmin
hänen matka-arkkuunsa kaipuuni pakkasin.
Taas olin ehjä, polku yksinäinen
ilman kyyneleitä, kiitollinenkin hetkittäin
sydänsula nyt vain on jäinen
tie kulkee hiljaa kotiinpäin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut