mitä tämä sitten ikinä onkaan
niin tuskallista siitä on luopua
herätessä sitä aina toivoo
päivällä pitkään haaveilee
pimetessä jää kaipaamaan
yhteen esteeseen en vain halunnut uskoa
koska luulin kuulevani mahdollisuuksista
välillä näytti jopa siltä että eläisin niissä
ne lyhyet hetket olivat unelmaa
mutta eihän sitä tohtinut kertoa
sen tähden niidenkin aika loppui
mutta piinaavat tunteet jatkuivat
kuuluisipa se ovikellon ääni
tai se tuttu ja huono kappale
värisisi edes hetken aikaa
tekee vain mieli painaa vihreätä
sanoa se edes kerran ääneen
ja toivoa mahdollisuutta hypätä
siihen suureen siniseen autoon
jonka numeroa en halua muistaa
Selite:
Tää ei kaipaa selityksiä. Terapiaa ja ajatusten selvittelyä tää kuitenkin on. (07.12.05)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen runo, koskettaa epämääräisellä ja selittämättömällä tavalla, ehkä se on yleisinhimillinen ja aina yksilöllisesti koettava elämän kipeys ja karheus, mikä tässä puhuttelee. Muutamia erityisen hienoja kohtia: "mitä tämä sitten ikinä onkaan / niin tuskallista siitä on luopua", "koska luulin kuulevani mahdollisuuksista / välillä näytti jopa siltä että eläisin niissä", "kuuluisipa se ovikellon ääni / tai se tuttu ja huono kappale / värisisi edes hetken aikaa" ja hieno lopetus "siihen suureen siniseen autoon / jonka numeroa en halua muistaa". Alakuloisesta tunnelmasta huolimatta ei täysin synkkä. Pidän.
Tää on ihana, sisältää vaan ehkä liikaa muistoja.
no mutta.nyt kyllä veti hyvin mykäksi.todella hyvin kirjoitettu,jopa sieltä sydämen juurilta asti.Sai todella miettimään jokaista sanaa.Kiitos sinulle,hienoja runoja kaikki,mutta tämä on jo parhautta*hymy*menee kyllä vauhdilla suosikkeihi..nii että rymisee
Pidin tästä kovasti. Tunteiden jalostusta sanoiksi - parhaimmillaan. <3 :)
Ei todella kaipaa selityksiä,niin selväsananen oli.
Lopetus mahtava.Hyvä sinä!!!
Osu mua aikaste liki.
Koskettavaa itsetutkiskelua. Mielenkiintoista tekstiä, josta heräilee paljolti ajatuksia.
pidin tästä todella paljon. kaunis, haikea runo.. kun vain saisi vielä mahdollisuuden.
Jokaisella jotakin luovuttettavaa..hienosti kirjoitettu.
Ajatuksia herättävä ja koskettava runo! Tuntuu kuin jokin asia hiertäisi mielenrauhaasi ja vaatisi selvittelyä!
Loistava kertomusmainen runo.
Unelmat ovat niitä jotka vievät meitä
eteenpäin, antavat toivoa ja uskoa.
Muistot ovat niiden päivien varalle joissa ei muuta lohtua ole.Niihin ei vaan kannata jäädä pyörimään kehää.Eteenpäin on elävän mieli.
Hyvää Joulunaikaa Sinulle :)
vahvoja tunteita, vaikuttavaa tekstiä. Sai minutkin ajattelemaan ja "vatvomaan" omia ongelmiani. Terapeuttista myös minulle. Siis upeaa:D
Todella hieno. Aivan mahtavasti sanoiksi puettu :D Tää on aivan mahtava! Suosikkeihin menee ilman muuta!
Luen runoasi uudelleen ja uudelleen ja mietin tarinaa sen takana...olet onnistunut tosi hyvin saamaan runoosi sellaista....ärsyttävän tuskaista ja turhauttavaa oloa. Tämä oli todella onnistunut ja häkellyttäväkin runo. Kolmas kappale runon parasta osaa...
Tämä on hieno. Niin tosi ja oma ajatus, että melkein pelottaa! Upeaa runoilua!!
kuin lähes suoraan omasta elämästäni..
hienoa tekstiä! :)
Tämä on hieno. Loistavaa luettavaa näin aamutuimaan.
Tästä tulee minulle yksi kappale mieleen... hiden Junk Story. Kerronta on jotenkin samankaltaista ja sanavarastokin. Muttei liikaa, juuri sopivasti muistuttaa minua siitäkin biisistä.
Aihe on jotenkin niin tuttu. Kuin jotain jota ei ole itse saanut sanoiksi.
tämä kolahti, löysin paljon omaa. :)
Elämisen tuska kuvastuu sanoistasi koskettaen minunkin sisintäni.
On raskasta kun jotain on jäänyt sanomatta. hemmetin hyvin olet kertonut kielikuvin arkisia asioita, puhelimen hälytysäänen, ja värinä hälytyksen, halun soittaa - paina vihreää luuria-
Pitäisikö sinun sanoa se ääneen? Helpottaisiko se tuskaa, olisiko sen jälkeen mahdollista kääntää selkä ja jatkaa?
Sido langanpäät, sanon minä, ja mene sitten omaa tietäsi. Rauhassa.
Lukija kun tulkitsee runot omien tunteidensa kautta. Jokaiselle runo on aina hiukan erilainen. Minulle tämä runo on kuin suoraan eilinen päivä. Tavallaan on tullut eläteltyä toiveita, välillä n näytetty vihreää valoa...mutta eilen minulta vetäistiin matto jalkojeni alta. iesin sen tulevan, vaikken olisi halunnut uskoa. Olin odotellut pitkään jopa, että ehkä joskus ovikello soisi, Mutta ei soi enää, ei. Ja näissä sanoissasi on kaikki. Niin hyvin kerrottuna. Realistista piiloviestintää. Paras tapa siihen itsepohdiskeluun/terapiaan nämä runot. Laitan tämän suosikkeihin.
Tästä runosta löysin paljon sitä herättelyä, jota kaamoksen syövereissä en itse saa sanoiksi puettua.
Tiedostettua sanailua, pidin.
Sivut