lähes kaikki tässä vanhassa talossa on uutta
asunnossani on nykyään paljon tilaa yhdelle
mutta se tulee silti vieläkin minulle kalliiksi
kaikki tiskit mahtuvat nyt kerralla koneeseen
pesukoneeni odottaa liikkeessä omistajaansa
rentouttavaa sohvaa en ole ottanut paketistaan
se vanha ja tumma ruokapöytä on edelleen osina
pienessä hyllyssä ovat tietoni ja saavutukseni
tyhjällä työpöydällä tavoittelen niitä aina lisää
huomaan puhuvani taas kerran vain itselleni
hyvä että laitoin ensimmäiseksi lamppuni kattoon
ja onneksi on parveke jotta pääsen välillä ulos
juuri hankittua viihdelaitetta käytän vain harvoin
koskematonta siivousvälinettä en ole tarvinnut
en ole hankkinut yhtäkään värikästä mattoa
ja se ainoa lepotuolinikin odottaa jo valmiina
mutta pelkkä jääkaappi ei anna voimia elämään
ja puhdistava vesikin tulee kotini ulkopuolelta
vuoteeni on se sama jossa silloin nukuimme
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava ja samalla puhutteleva runosi saa lukian mietteisiin..
Tämä oli totuudenmakuista luettavaa, joka juuri muuttorumban aikaan koskettaa aikas kovasti. Jotenkin lohduttomuus jäi päällimmäiseksi tunteeksi, vaikka alku oli kovin toiveikas. Tämä on rehellisyydessään upea runo.
Koskettava ja elämän makuinen täynnä elämää toden totta.
Tämäpäs oli alkuunsa kauhean toiveikas.
Sitten kirpas, osu ja uppos.
Kerrassaan hienosti leikitelty asialla, joka ei aina leikin asia olekkaan. Semmosta.
Nomut,elämä jatkuu ja kirjoittaa voi aina.
realismia
pidin
Koskettavan aitoa ja avointa!
Ihanan aito runo! Pitkä, muttei ainuttakaan ylimääräistä sanaa.
Vahvaa, realistista kuvausta eeppisessä, hyvin kirjoitetussa runossasi!
suuri kipu kumpuaa runostasi. juuri sellainen toivottomomuus, joka on vienyt voiton ihmisestä. hienosti kerrottua tunnelmaa.
Hieno runo. Kuljetat tarinaa hyvin ja loppu on erittäin hyvä.
Todella hienosti kirjoitettu, jäin ihan sanattomaksi!
Ehkäpä luettelomaisuus tekee tästä sen herkän, ja niin yksinäisen (suuren) runon. Viimeistään lopetuksen lauseessa sen huomaa. Tunneilmasto on taattu.
Siellähän sen kodinkin pitäisi olla missä on ihminen, hieno on runosi realistisuus.
Kyllä tässä on elämisen makua.
Näin tämän, siksi taitavasti kirjoitettu. Loppu huikea, elämänmakuinen on sisustuksesi, hengityksesi kulissit. Kiitos tästä.
runo kertoo paljon, jota ei sanoilla tässä ilmaista. todella hyvin on onnistunut tämä runo. pidän kovasti.
Aivan käsittämättömän hieno. Oivoi, muuta en osaa sanoa, WAU!
Koskettavaa runoasi lukee sydän syrjällään,
miettien, miten koti ei enää ole koti, kun kanssaeläjä puuttuu.
Toivottavasti uusi koti alkaa tuntua kodilta
ja pervekkeelta voi hakea aurinkoa, tuulta ja
ohikulkevista kumppania :)
Onnentoivotus @--]---]--- kera ;=)
Uuden aloittamisen taitekohdassa on vaikeaa. Nyt on tilaa uusille muistoille, kohta niitä on enemmän kuin vanhoja, ja pian niitäkin oppii arvostamaan. Realistinen jaikea runo.
Nyt tuli itsellenikin sellainen olo, että pitäisi useammin kirjoittaa tälläisellä tyylillä, jota sä noudatat. Sanoit itsekin alemmasta runosta että se on kuin hiottua tajunnan virtaa, tai siis sanoit että se on nimenomaan sitä. Tämäkin vaikuttaa siltä, ja on taas niin tunnetta täynnä.
Olen käynyt tuon saman, hieman eksyneen ikävän, läpi. Onneksi siitä on jo aikaa.
Kun suhteen jälkeen sanotaan, että "nyt on tilaa itselleen", tarkoitetaan yleensä oikeasti, että tuntuu niin v***n yksinäiseltä. Sekin menee ohi.
Äijä selvii tosta kyllä, se on varmaa. Pistät vaan tuntoja paperille, päästät ne samalla ulos. Niin meikäkin teki silloin joskus. Taisin parhaat runoni silloin rustata.
tunteella kirjoitettu.
Todella vahvasti kirjoitettu! Hyvä!
Elämä jatkuu; se käy ilmi tästä runosta jossa aistittavissa myös surua ja vaikeuksien kautta päästyyn uuteen alkuun...
Tässä on jotain kovin tuttua.
Hyvin kirjoitettu!
Aitoa tunnetta runossasi. Hieno
Mainio runo, jonka viimeinen lause sitoo ja kokoaa hyvin kaiken olennaisen runosta.
Hienosti kuvailtu. Kiva lukea!
Elämän makuista, arjessa ja pienissä asioissa toisen puuttuminen vahvimmin tuntuu. Huomaat kattavsi kahdelle, kääntyväsi sanomaan toiselle jotain -eikä toinen olekkaan siinä. Tuttuja tuntoja tuot mieleen tällä.
Suhteen loppuminen vaikuttaa kuvaamallasi tavalla. On moninaisia tunnekuohuja eikä arjesta saa kiinni. Kiehtova koskettava runo.
Upea ja todellinen runo.
Viimeinen rivi antaa lisämerkitystä kaikelle aiemmin sanotulle ja tuo runoon koskettavan sävyn. Hyvä. Yksinelävä on vastuussa vain itselleen mattojensa väristä, siivouksesta ja tarpeellisista koneista. Mielestäni runosi on kaiken kaikkiaan kelvollinen "luettelo" ja pohdiskelu, mutta lopetusrivi tekee siitä hyvän, koskettavan runon.
Elämän makuinen.
Hyvä.
Todella hyvin kirjoitettu, ahdistava runo. Viimeinen säe tekee kokonaisuudesta täydellisyyttä hipovan.
tältä mustakin nyt tuntuu :( ikävää!
Tämä on niin aito ja vahva. pidin tästä.
Koskettava..mutta aina pitää jaksaa jatkaa eteenpäin...
Loppu saa lähes itkemään. Eroissa on paljon hyvää, mutta liikaa kaipausta.
Tämä on täynnä kaipausta.
Tavallaan sellainen "kyllä minä pärjään"-kertomus. Kaikki hyvin ja katsokaa kuinka ehjä olen, kuitenkin koko matkan ajan kerrotaan vajavausuudesta, kuinka hienossa elämässä pöydätkin on vielä osissa ja sitten lopussa tulee se suurin lause joka kertoo kuitenkin sen, ettei rikkinäisestä kuitenkaan saa ehjää. Pidin.
Elämänmakuista, eleetöntä kerrontaa. Hyvä!
Hienoa kerrontaa elämän askeleista..
Aidosti kuvattu,
tunne välittyy selvästi vaikka näennäisesti runo vain kuvailee asuntoa
hieno runo
Vaikea elämän muutoskohta on aina tuo uusi, oma asunto parisuhteen päättyessä. Kaikki on vierasta ja liian kliinista, hiljaista. Olet onnistunut luomaan erittäin hyvin sen tunnelman ja tunnemyrskyn, minkä tilanne saa aikaan. Yksinäinen koti on entistä yksinäisempi kahdestaan asumisen jälkeen. Kaipauskin on yhä runossa läsnä muiden vahvojen tunteiden lisäksi. Erittäin kaunis ja murheellinen kuvaus.
Sivut