takaata kuuluu hiljaa
kun ovi naksahtaa kiinni
taas uudessa paikassa
totun vähitellen valoon
hitaasti näkyviin tulee...
taas yksin
kylmyydestä toivuttuani
huomaan suuremman oven
tietenkin suljettuna
neuvottomana paikallaan
kutistuuko tämäkin...?
taas kasvan
nopeasti seuraavalle ovelle
pitää kuulostella ensin
ei sitä voi tietää
pakko se on kuitenkin yrittää
käännän varovasti kahvasta...
taas lukossa
ei edes avainta saatavilla
toivotonta oveen hakkaamista
joku avaa sisäpuolelta
se jää hiukan raolleen
kurkistan epäröiden...
taas huone
toiveikkaana kynnyksen yli
jos jättäisi lukitsematta
mutta kuka tulee perässä?
olisipa joku vastassa
vai pitääkö vielä...?
taas tuntemattomaan
Selite:
Noh taitaa olla liian pitkä tauko takana... tai emmä oikee tiiä. täs on kyl sitä tiettyä tunnelmaa mitä yritinki saada siihen. Onko ees tuttua? :) (07.02.05) [edit: joitakin sanamuotoja muutettu - nyt alkaa näyttämään paremmalta :D 09.02.05]
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hih. mun mielestä tääoli jotenki hauska. :D mutta kylläkyllä, hyvin kirjotettu. :)
Turhautuneisuuttako? Mielnkiintoinen asian käsittely.
Lyhyet säkeet katkaisevat ajattelemaan.
Onnea tänään.
Runosi on kuin uni, joka nähdään,
kun on liian väsynyt tai toivoton.
Mikään ovi ei aukea ja kun aukeaa,
on edessä taas uusi ovi.
Toivot ja odotat tuttua ja turvallista.
Saat lukittuja ovia ja turvattomuutta.
Ihanan ahdistava tunnelma.
Onnistunut kuvaus painajaisesta...
Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. --- Tuo tulee mieleen tästä ekana. Mutta runossa on jotenkin toivoton tunnelma... =/ Ja niin paljon salaperäisyyttä, aukkokohtia, ettei lukija varmasti saa käteensä samoja asioita, joita sulla on ollu mielessä. Mutta eipä se taida olla tarkoituskaan... :)
Sivut