Nimetön
Syntymätöntä,
jo kuollutta kaipaan,
vaikka seuraavaa kannan lähelläni.
Ensimmäinen ei ihmiseksi asti,
ei muiden silmille ja sieluille mitään.
Mutta minulle lapseni, ihminen, rakkauteni saanut.
Ja minä - kahden kauniin äiti,
vaikken muiden nähdä ja tietää,
ja vaikkei sylissäni kukaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan Kaunis.
kaunis runo :)
Kaikessa surullisuudessaan hyvin tyyni runo
rauhallista kerrontaa
kaunis runo jossa sylikaupalla haikeaa kaipuuta
aistin kirjoittajasta syvää viisautta
Todella koskettava!
Hirmuisen kaunis ja koskettava runo.
Tykkään siitä, että tässä lauserakenteet ovat välillä jotenkin "vaillinaisia", se luo tunnelmaa hyvin.
Tässä on vangittu kipu ja kaipaus, myös hämmennys.
Koskettavan Kaunis.
kaunis runo :)
Kaikessa surullisuudessaan hyvin tyyni runo
rauhallista kerrontaa
kaunis runo jossa sylikaupalla haikeaa kaipuuta
aistin kirjoittajasta syvää viisautta
Todella koskettava!
Hirmuisen kaunis ja koskettava runo.
Tykkään siitä, että tässä lauserakenteet ovat välillä jotenkin "vaillinaisia", se luo tunnelmaa hyvin.
Tässä on vangittu kipu ja kaipaus, myös hämmennys.