Nimetön
Minä juon liikaa kahvia,
ja poltan ketjussa tupakkaa,
En tahtoisi ajatella mennyttä, tulevaa,
enkä varsinkaan viime elokuuta.
En haluaisi toivoa,
tahtoa,
mutta kaipaus minussa ei vaikene.
Katse ei kanna yli tietokoneen ruudun,
vauvakuvat minä ohitan kuvin silmin
nopeasti
ja toivon etten olisi nähnytkään
ja kiellän sen, että jokin minussa
nyyhkyttää.
Lääkärin lausunnossa luki,
että toivoa ei ollut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi sattuu kipeään pisteeseen.
Runosi sattuu kipeään pisteeseen.
kirjoitat kipeästä niin riisuvin sanoin,
että on pakko pysätyä, ja lukea tämä uudestaan!
Elämänviivat tässä vahvin vuosirengas kesärengas muistojen.
Oih... Koskettava runo...
Otan osaa. Koeta lohduttautua hyvin päin!
Tämä runo koskettaa kipeästi.
HHyvää syntymäpäivää
Tämä on niin koskettava,
hauraan herkkä.