kasaan sirpaleita,
palasia menneestä minusta
en ole ennallani
unissani pakenen
ja valveilla kävelen koiran kanssa
sitä lenkkiä, jolla ei kukaan koskaan
tule vastaan
en ole ennallani
mikään minussa ei räisky
paitsi yhä yhtä punaisina leimuavat hiukseni
pitäisi vaihtaa mustaan
en ole ennallani
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kerron nyt sen, että olen käynyt tätä jo useamman kerran tavaamassa ja halunut joka kerta kirjoittaa sen alle jotakin. Tykkään tästä ihan kamalasti, enkä osaa sitä sen kummemin ilmaista. Kyllä. Tykkään, osuu ja upottaa. Hieno!
Haikeaa ja jokseekin tuttua, kaunis runo.