etsin tietä kotiin
ei se avautunut metsän siimeksessä
kosken kuohujen kautta
ei myöskään
sammalvuoteen pehmeydessä
yritin niin, yritin
peitin pettymykset ja hiljaisen kivun
ojensin käteni pilviä päin
mutta kukaan ei tullut, nähnyt
vuodet
kuin ajan patinoimia helmiä
jokaisella oma värinsä, sävynsä
ja minä
etsin yhäkin tietä kotiin
Selite:
En rämmi missään murheen suossa, tämä runo on vain yhden viimeviikkoisen harmaan päivän tuotos.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Harmaan päivän alakulo on tässä tavoitettu hienolla tavalla.
Mie voisin vaikka rämpiäkin suolla, mutta kun en enää pääse sinne, kun jalkani ovat heikot, joten on pysyttävä kuivalla maalla.
Kovasti koskettaa tämän runosi sanoma.
Välillä elämässä on todellakin pahasti eksyksissä ja tuntuu siltä,että mistään ei löydy sitä oikeaa tuttua tietä kotiin.
Uskon,että tuo polku vielä löytyy ja elämä taas hymyilee.
me ollaan kaikki aina välillä
eksyksissä ja jonnekkin
on se suuri kaipaus,
runosi puhuu suurella
kaipauksella ja kauneudella
josta ei voi olla pitämättä,
kynttilänlämpöä syksyysi
Upea runosi puhuttelee.
Kaunis, eheä runo. Pidän tästä. Vaikea määritellä mikä runossa kolahtaa, mutta... sopusuhtaisten sanojen alta voi aistia pettymysten, elämän kivun rosoja; ne eivät kuitenkaan lyö silmille eivätkä riko runon seesteisyyttä.
Kotoisin kuvin kudottu yhden naisen odysseia. Lohduton, melkein surkuhupaisa, mutta onneksi vain melkein. Herkkää, herkkää.
Samaistuin tähän kertakaikkisen hienoon runoosi.
Rakkautta tuota kimallusta antavaa eliksiiriä
sitä runominä hakee...
kauniisti kaipuunsa sanoiksi pukee
Sinun runosi koskettavat aina niin syvällisyydellään ja kauneudellaan...
Kiitos
Tähän on helppo samaistua. Joskus eksyy, joskus löytää perille, joskus kummasti yhtä aikaa... Lämmin kiitos :)
Kaunista ja herkkää runoa. Elämä on yhtä etsimistä, aina kun luulee löytävänsä jonkin määränpään, löytää uutta etsittävää. mikä on hyvä vain.
Kiitti tästä runohelmestä.
tämä tulikin hyvin lähelle nykyisiä omia ajatuksiani
Kaunis ja koskettava...
Hyvin ilmaistu eksyksissä olevaa mieltä,pidän.
Haikean kaunista. Upeaa. Pidän :)
Koskettavan vahva runo!!
Sitä tulloo ihekkii eksyttyvä jopa neljän seinän sisäle. Männeitten muistelot eksyttää ussein niihin ajankohtiin joessa haluvas olla vieläkiin.
Sepä nuorempana tul aena uus uamu uottamata, vuan nyttemmi seo melekeen armolahja jota yölä valavoin uottaa.
Löytämättä
Lähdit salaa..
kertomatta minulle..
et yhteistä polkuamme löytänyt..
koski julmana ohitsesi virtasi..
sammal ja maa jäässä..
kuin meidän tunteet..
jota en halunnut uskoa..
en yritystäsi huomannut..
en pettymystäsi..kipua..
olin sokea..
tulin hiljaa viereesi..halasin..
tartuin käteesi..
et vain huomannut minua..
miksi..
niin paljon hukkaan heittettyä aikaa..
rakkauden säteen loisteessa..
kuin sateenkaari taivaanrannassa..
et apuani halunnut..
yksin halusit tien kotiimme löytää..
Hieno, koskettava.. Sinä se osaat...
Runosi sai miettimään ja katselemaan omaakin elämän helminauhaa, kuinka jokaisella helmellä, vuodella, on todellakin oma värinsä ja sävynsä, jokaiseen liittyy muistoja, ikäviäkin, jokainen helmi on kuitenkin tarpeellinen. Me ihmisetkin olemme helmiä jossain suuremmassa, hohtomme ja pintamme kaunistuvat elämän ja eksymisten myötä. Minusta on kaikesta huolimatta hyvä etsiä, jos siltä tuntuu, tietä kotiin metsienkin siimeksistä ja muista paikoista, joista ihanasti runossasi kerroit sekä ojentaa myös kädet pilviin - sillä vaikkei siltä heti tuntuisi, jotain ihmeellistä voimistusta kuitenkin saamme mukaamme. Itse asiassa enpä taitaisi muualta edes etsiä. Runosi ja kirjoitustyylisi ovat rakastettavia, kuten aina. <3
surullinen eli hyvä
Niinpä, toisinaan sitä on eksyksissä eikä jokainen päivä ole vain aurinkoa, mutta sellaista on tämä elämä...kunhan suurimman osan ajasta on onnellinen, sekin on jo paljon...hyvä runo
'maan korvessa kulkevi lapsosen tie'
jännää, sillä juuri tätä etsintää me usein teemme koko elämämme, elämme aina vaiheen, menemme eksyksiin ja taas sitä suuntaa hakemaan, kauniit maisemat olet runoosi laittnut, vuodet, tuo säe koskettaa sillä kaikki ne vaikeat vuodet jotka ovat saaneet meitä kadottamaan sen oikean suunnan kotiin...tuli kyyneleet silmiin
Tässä katselin, että herran jumala kun sie saat paljon arovsteluita, mutta en yhtään ihmettele!
Runosi on aivan loistavia, näitä haluaa lukea aina vain lisää ja lisää!
Jokaisessa on viisaita sanoja jotka on kirjoitettu kauniin uteliaalla tavalla. Pidän tavastasi kirjoittaa :)
Hieno on tämäkin!! :D
Mäkin kirjoitan usein aivan päivastaisista
tunteista kuin mitä sen hetkinen olotila on,
joten ei niistä voi johtopäätöksiä vetää.
Kyllähän se on kuitenkin myönnettävä, että
iloiselta syntyy helpommin iloinen runo. :)
Jokatapauksessa erinomainen on runosi!!
Sivut