Luomisen tuskan jälkimainingit ovat itse prosessia kivuliaammat
näyttelytilan jäädessä yleisön haltuun.
Kun kaikki ei ole miltä näyttää,
mutta mitään ei voi enää selittää.
Olen sommitellut lähestulkoon sahanpurusta
Etelä-Ranskan linnoja ja New Yorkin pilvenpiirtäjiä,
karuselleja
yllätysmunien pikkuisille nukeille;
niiden keinua
itsensä pyörryksiin.
Kaikki luomukseni on asetettu pihapöydille.
Tuulenvireet
tekevät
niistä
täydellisiä.
Saako amfiteatterin näkemyksellisyys silmällistäkään?
Huokaavatko vuoristokaupungit
jälleen syvään?
Vaikka portinpielet laulaisivatkin ilosanomaa,
olenko katsojille
pelkkä vieraskirjan kantaja?
näyttelytilan jäädessä yleisön haltuun.
Kun kaikki ei ole miltä näyttää,
mutta mitään ei voi enää selittää.
Olen sommitellut lähestulkoon sahanpurusta
Etelä-Ranskan linnoja ja New Yorkin pilvenpiirtäjiä,
karuselleja
yllätysmunien pikkuisille nukeille;
niiden keinua
itsensä pyörryksiin.
Kaikki luomukseni on asetettu pihapöydille.
Tuulenvireet
tekevät
niistä
täydellisiä.
Saako amfiteatterin näkemyksellisyys silmällistäkään?
Huokaavatko vuoristokaupungit
jälleen syvään?
Vaikka portinpielet laulaisivatkin ilosanomaa,
olenko katsojille
pelkkä vieraskirjan kantaja?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sananmukaisesti
yli hilseen menee joskus kokijalle vaikkei tekijälle