Sydämeni on pyhä, sydämeni on puhdas
kuten muinainen Babylon.
Uhri rinnassani rakkauttaan sykkii
ollen kierosti viaton.
Ja ne yöt, jolloin häntä palvon -
suutelen sieluaan, valoaan valvon.
Ovat kasvaneet runkona sisään.
Itse kukin, kuin iätön Shangri La.
Puutarhat riippuvat kasvaneet ovat
mieleni muinaisen sisään.
Iätön alkutuli sielussani palaa
kantaen valoa, pitäen yötä
pyhänä, aamun hämärien tuntien aikaan
palvelen maailmaa mennyttä.
Olen armo itselleni,
kohtalotar ja karmani juuret
virtaavat maahan laupeaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut