Kukaan ei pääse
pakoon syntymän
tuomiota
tapaa, jolla
sikiö riistetään
kohdustaan ja
kiinnitetään nänniin
ja kun vallihaudan yli
kulkeva nostosiltasilta
vedetään pois
läsnäolon ja turvallisuuden
kehästä
kuinka lämmin maku
vieroitetaan ja
jätetään yöllisen
pimeyden valtaan
väkipakolla tehtyyn
mielikuvaan,
puutarhaan, jossa
kukat ovat
auringon kokoisia
taivaan valuessa
maahan,
tuoden neitsyiden
jalokivet ja pitsit
käsien
kosketusetäisyydelle
kuinka sieluni nousi
maasta ja lähti
lentämään langalla
ankkuroidun leijan
tavoin
kohtaamaan
kukoistavan punan
maalaamat posket, jotka
valuttivat suuren
kiven kokoisia
ilon kyyneleitä
kanaemon untuvista
kumpuava
pehmeys ja lämpö
sielun juurten
kastelema lähdeveden
raikkaus,
puraisemalla hellän
harmittomasti
huomaten haaroista
tiukat housut,
tavallista lämpimämmän
suun ja kiihdyksissä
olevat huulet
kuinka solakka vartalo
voi
yhdellä hyppäyksellä
saavuttaa
sytyttää juurettoman
kukkaan,
salaperäisen sateenkaaren
hipaistessa
juopumuksen kätkettyyn
rypäleeseen
törölleen työntyneisiin
huuliin ja
tuskallisen tuntuiseen
kalpeuteen
ahdistuksen ja
katumuksen hyökätessä
kimppuun
raadellen hampaillaan
ja nuollen kielellään
yön luovuttamaan uneen
antaen keinuvan
käyntinsä tuottaa
esiin naiivi julkeat
muodot
puhuvien silmäyksien
kosketellessa ihoaan,
vartalon kiemurtelevia
väreitä
merellisen taivaankannen
niellessä kaikki
hahmot syövereihinsä
oli vain valittava
ovi josta astua,
oli valittava kaikista
nimettömistä
rakkauden ovi
paikka, jota ei ole
merkitty millekään
kartalle
se on kuin
pilvi, jota katsomalla
voi nähdä jumalan
silmät, jos
uskoo nousuveden
tulevan
saavan kehot
hioutumaan toisiaan
vasten ja
vaikka se
onkin jumalan
lahja
se ei ole
jumalan työtä,
se rakastaminen
silti tunsin
hengen liikkuvan
kuohuvana, väkevänä
virtana, joka
sielussani velloo
tärisyttää sormea,
joka kulkee
pitkin reittä
kohti syliä,
palavaa kynttilää
tuoden
sormenpäähän sähköä
tekemällä matkaa
kuin pyhiinvaeltaja
tuntien tykyttävän
ihmiskehon
ja vaikka kuistin
petrolilamppu
olikin sammunut,
sydän puski väylän
valoisaan sieluun
keskeltä kahtia
halkaistuun kirkkauteen,
joka on aina
enemmän kuin
pelkkä kielen lipaisu
tai elinten
mellastus onnentunteisissa
onkaloissa
enemmän kuin
tuska, joka huudetaan
hyvyyden osoituksena,
hintana kauneuden
tuntemisena
kuvien ja tekojen
silmissä sulavana
käpertymisenä
kaivaten suorastaan
tulevansa survotuksi
todellisuuteen
alta pois
vierähtävään maailmaan
toivoen lämmön
sulattava sydämet
ahtauden, jota
hidas liike,
hedelmällisyys ja hulmuavat
hiukset voimistavat
ja siinä tunteessa
kieriskelee rakkaus,
elämänvietti, joka
tunkeutuu nahkaan
ei edes silmättömyys
tai päättömyys
osaa nostaa ja
pöyhiä sielua kuten
tiukkuus ja lempeys
samassa ruumiissa,
usko saada toinen
ymmärtämään
elämän koko kuva
riippumatta onko
ilmassa oikeaa tai
väärää kuinka
kaikki tunkeutuu
tajuntaa syvemmälle
tunteenalkuun, joka
alkaa teestä
ja loppuu kuolemaan
ja se saa
nimekseen,
rakkaus
selittämätöntä,
lohdutonta kaipausta ja
helpointa tapaa aloittaa
taistelu, vallankumous
suudella aistillisuus
jotain kaunista ja
totta kuten
rakkaus on
kaunis ja sytyttävä nimi
pakoon syntymän
tuomiota
tapaa, jolla
sikiö riistetään
kohdustaan ja
kiinnitetään nänniin
ja kun vallihaudan yli
kulkeva nostosiltasilta
vedetään pois
läsnäolon ja turvallisuuden
kehästä
kuinka lämmin maku
vieroitetaan ja
jätetään yöllisen
pimeyden valtaan
väkipakolla tehtyyn
mielikuvaan,
puutarhaan, jossa
kukat ovat
auringon kokoisia
taivaan valuessa
maahan,
tuoden neitsyiden
jalokivet ja pitsit
käsien
kosketusetäisyydelle
kuinka sieluni nousi
maasta ja lähti
lentämään langalla
ankkuroidun leijan
tavoin
kohtaamaan
kukoistavan punan
maalaamat posket, jotka
valuttivat suuren
kiven kokoisia
ilon kyyneleitä
kanaemon untuvista
kumpuava
pehmeys ja lämpö
sielun juurten
kastelema lähdeveden
raikkaus,
puraisemalla hellän
harmittomasti
huomaten haaroista
tiukat housut,
tavallista lämpimämmän
suun ja kiihdyksissä
olevat huulet
kuinka solakka vartalo
voi
yhdellä hyppäyksellä
saavuttaa
sytyttää juurettoman
kukkaan,
salaperäisen sateenkaaren
hipaistessa
juopumuksen kätkettyyn
rypäleeseen
törölleen työntyneisiin
huuliin ja
tuskallisen tuntuiseen
kalpeuteen
ahdistuksen ja
katumuksen hyökätessä
kimppuun
raadellen hampaillaan
ja nuollen kielellään
yön luovuttamaan uneen
antaen keinuvan
käyntinsä tuottaa
esiin naiivi julkeat
muodot
puhuvien silmäyksien
kosketellessa ihoaan,
vartalon kiemurtelevia
väreitä
merellisen taivaankannen
niellessä kaikki
hahmot syövereihinsä
oli vain valittava
ovi josta astua,
oli valittava kaikista
nimettömistä
rakkauden ovi
paikka, jota ei ole
merkitty millekään
kartalle
se on kuin
pilvi, jota katsomalla
voi nähdä jumalan
silmät, jos
uskoo nousuveden
tulevan
saavan kehot
hioutumaan toisiaan
vasten ja
vaikka se
onkin jumalan
lahja
se ei ole
jumalan työtä,
se rakastaminen
silti tunsin
hengen liikkuvan
kuohuvana, väkevänä
virtana, joka
sielussani velloo
tärisyttää sormea,
joka kulkee
pitkin reittä
kohti syliä,
palavaa kynttilää
tuoden
sormenpäähän sähköä
tekemällä matkaa
kuin pyhiinvaeltaja
tuntien tykyttävän
ihmiskehon
ja vaikka kuistin
petrolilamppu
olikin sammunut,
sydän puski väylän
valoisaan sieluun
keskeltä kahtia
halkaistuun kirkkauteen,
joka on aina
enemmän kuin
pelkkä kielen lipaisu
tai elinten
mellastus onnentunteisissa
onkaloissa
enemmän kuin
tuska, joka huudetaan
hyvyyden osoituksena,
hintana kauneuden
tuntemisena
kuvien ja tekojen
silmissä sulavana
käpertymisenä
kaivaten suorastaan
tulevansa survotuksi
todellisuuteen
alta pois
vierähtävään maailmaan
toivoen lämmön
sulattava sydämet
ahtauden, jota
hidas liike,
hedelmällisyys ja hulmuavat
hiukset voimistavat
ja siinä tunteessa
kieriskelee rakkaus,
elämänvietti, joka
tunkeutuu nahkaan
ei edes silmättömyys
tai päättömyys
osaa nostaa ja
pöyhiä sielua kuten
tiukkuus ja lempeys
samassa ruumiissa,
usko saada toinen
ymmärtämään
elämän koko kuva
riippumatta onko
ilmassa oikeaa tai
väärää kuinka
kaikki tunkeutuu
tajuntaa syvemmälle
tunteenalkuun, joka
alkaa teestä
ja loppuu kuolemaan
ja se saa
nimekseen,
rakkaus
selittämätöntä,
lohdutonta kaipausta ja
helpointa tapaa aloittaa
taistelu, vallankumous
suudella aistillisuus
jotain kaunista ja
totta kuten
rakkaus on
kaunis ja sytyttävä nimi
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=hCVj8gUWV04
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ehken myös suuresta keinottomuudesta, hämmennystä viettien paineiden ja todellisten tuntemusten ristiriidassa - taidokkaista sanavalinnoista ja ryhmittelyn otsikoinnista huolimatta minä lukijana jään herkästi kauniiden ilmaisujen hämmennykseen kokonaisuuden ymmärryksen hinnalla - upeaa runokerrontaa
"paikka jota ei ole merkitty millekään kartalle" jäi mieleen. Ajaton, maallisesta riippumaton, kaunis runo, jonka moniulotteisuus aukeaa ja antaa uutta joka lukukerralla. Hieno kuulostaa lattealta, niinkuin upeakin. Huikea ehkä sopivin :)
Sivut