koputit sydämeeni eräänä kevätpäivänä
repaleisen reppusi jätit eteiseeni
sinut päästin kammiooni
kolkkoon
kauniiseen
iltaisin kerroit tarinoita Afrikasta
miten arvokas on kaiken menettäneen toivo
miten rehellinen on tuskan katse
rakkaudella ja vihalla ei ollut rajaa
nautinto ja kärsimys elivät vieretysten
nukkuivat öisin sylikkäin uupuneina kiihkeistä väittelyistään
ja kun viimeisenä iltana katsoit minua ymmärsin
että rakkaudella ei ole aikamuotoja
aamulla reppusi oli poissa
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi